Tammikuussa 2010 Chiapasin osavaltiossa Lacandonin sademetsässä häädettiin reilu sata kahden intiaanikylän asukasta sinne suunnitellun ekoturismikeskuksen tieltä. Häätäjinä toimivat poliisi, armeija ja ympäristösuojeluviraston henkilöstö. Kylät sijaitsevat Montes Azulesin luonnonsuojelualueella Ocosingon kunnassa.

Kolonialismin myötä alkuperäisväestöjen kyläyhteisöt hajosivat ympäri Latinalaista Amerikkaa ja miesten oli lähdettävä palkkatöihin yhteisöjensä ulkopuolelle. Kotikyliin jääneet naiset eivät oppineet espanjaa ja marginalisoituivat muusta yhteiskunnasta. Juuri heidän ansiostaan alkuperäisväestöjen kielet ja kulttuurit ovat edes osaksi säilyneet. Naiset ovat kuitenkin alisteisessa asemassa myös alkuperäiskansojen oikeuksien ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta kamppailevissa kansanliikkeissä.

Meksiko on valtava maa sekä maantieteellisesti että väestöllisesti, se koostuu 32 osavaltiosta ja reilusta 109 000 000 asukkaasta. Chiapas on Meksikon eteläisin ja köyhin osavaltio. Sen reilusta 4 miljoonasta asukkaasta noin yksi kolmasosa on mayoja. 1990-luvun puoleen väliin tultaessa luku- ja kirjoitustaidottomuus oli selvästi korkeampi kuin muualla maassa, alle puolella kotitalouksista oli juoksevaa vettä ja vain kolmasosalla oli sähkö. Aliravitsemusprosentti on Meksikon korkein: perusruokavalio koostuu maissista, pavuista ja tortilloista.

Yksi Chiapasin lukuisista sosiaalista ja poliittista uudistusta vaativista liikkeistä on katolisen kirkon piirissä vaikuttava vapautuksen teologia, joka kehittyi 1960-luvulla katolisen papiston alkaessa yhä vahvemmin puolustaa köyhimmän väestönosan oikeuksia.

Kokemukset Etelä-Meksikosta osoittavat, että maan yhteisöllisellä omistuksella ja hallinnoinnilla on positiivisia vaikutuksia metsien ja biodiversiteetin säilymisen kannalta. Metsien säilyminen on tärkeää maaseutuyhteisöille ja yhteisöjen usein jo olemassa olevat omat päätöksentekojärjestelmät sopivat myös metsiensuojeluhankkeiden hallinnointiin. Metsien säilymisen kannalta on keskeistä tukea maan säilymistä yhteiskäytössä.

Chiapas: virallisten ohjelmien riittämättömyys

Maanomistukseen ja siihen liittyviin kysymyksiin luonnonvarojen hallinasta törmää väistämättä tutustuessaan Meksikon historiaan. Espanjan siirtomaavaltaa motivoi pitkälti luonnonvarojen hallinta ja espanjalaiset valtasivat itselleen niin parhaita viljelymaita kuin mineraaleista rikkaita kaivosalueita. Maakysymys näkyy myös Meksikon vallankumouksen ja Chiapasissa 1994 puhjenneen zapatistikapinan taustalla.

Zapatistien kansallisen vapautusarmeijan EZLN:n ja Meksikon hallituksen välisten rauhanneuvottelujen tuloksena syntyi asiakirja, joka tunnetaan nimellä San Andrésin sopimus. EZLN ja Meksikon hallitus allekirjoittivat sopimuksen 16. helmikuuta 1996, mutta hallitus ei ole toimeenpannut sitä. Sen alkukappaleessa kuulutetaan valtion tarvetta muuttua, jotta Meksikon yhteiskunnan monimuotoisuus hyväksyttäisiin ja alkuperäisväestön oikeudet varsinkin itsehallinnon osalta tunnustettaisiin.

Zapatistien kansallisen vapautusarmeijan EZLN:n ja Meksikon hallituksen väliset rauhanneuvottelut alkoivat syksyllä 1995. Välittäjänä neuvotteluissa toimi kansalaisyhteiskunnan edustajista koottu Kansallisen neuvottelukomissio Conai ja niitä johtamaan perustettiin kaikkien kongressipuolueiden edustajista koostuva Sovinnon ja rauhan komissio Cocopa. Neuvotteluiden oli määrä kestää kuusi kuukautta ja sisältää kuusi kierrosta koskien vihollisuuksien lopettamisen lisäksi teemoja alkuperäiskansojen oikeudet ja kulttuuri, demokratia ja oikeus, hyvinvointi ja kehitys sekä naisten oikeudet.

Virallisesti Euroopan unionin kehitysyhteistyön tavoitteena on taloudellinen ja sosiaalinen kestävä kehitys, kehittyvien maiden integrointi maailmantalouteen ja kamppailu köyhyyttä vastaan. Unionin tarkoitus on myös tukea demokratiaa ja oikeusvaltioita, sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perustavanlaatuisia vapauksia kohdemaissa.