Kuudes Lacandonin viidakon julistus

Zapatistien kansallinen vapautusarmeija
Meksiko


Kuudes Lacandonin viidakon julistus


Tämä on yksinkertainen viestimme, jonka tarkoitus on koskettaa kal taistemme nöyrien ja yksinkertaisten ihmisten sydämiä; ihmisten, jotka laillamme tuntevat oman arvonsa ja ovat kapinamielisiä. Tämä yksinkertainen viestimme kertoo kulkemastamme polusta ja missä olemme nyt. Se selittää kuinka näemme maailman ja maamme, kertoo mitä suunnittelemme tekevämme ja miten aiomme tehdä sen ja kutsuu muita kulkemaan kanssamme jossakin suuressa, jota kutsutaan Meksikoksi, ja jossakin vielä suuremmassa, jota kutsutaan maailmaksi. Yksinkertainen viestimme kertoo rehellisille ja jaloille sydämille, mitä haluamme Meksikossa ja maailmassa. Tämän yksinkertaisen viestimme ajatuksena on kutsua kaltaisiamme, jotta voisimme liittyä yhteen kaikkialla, missä he asuvat ja kamppailevat.


I. Keitä olemme

Olemme EZLN:n(1) zapatisteja, mutta meitä kutsutaan myös ”uuszapatisteiksi”. Tartuimme aseisiin tammikuussa 1994, koska näimme kuinka laajalle valtaapitävien aikaansaama paha oli levinnyt. He nöyryyttivät, varastivat, vangitsivat ja tappoivat meitä, eikä kukaan sanonut tai tehnyt mitään. Siksi me sanoimme ”Jo riittää!”(2) – että  emme enää salli heidän tekevän meistä alempiarvoisia tai kohtelevan meitä eläimiäkin huonommin. Sanoimme myös haluavamme demokratiaa, vapautta ja oikeudenmukaisuutta kaikille meksikolaisille, vaikkakin keskityimme alkuperäiskansojen oikeuksiin. Näin siksi, koska suurin osa  meistä EZLN:ssä kuuluu Chiapasin alkuperäiskansoihin, mutta emme halunneet kamppailla vain itsemme puolesta tai vain Chiapasin tai Meksikon intiaanikansojen etujen ajamiseksi. Halusimme taistella kaikkien niiden rinnalla, jotka kärsivät hyväksikäytöstä ja rosvoamisesta hallitustensa taholta täällä Meksikossa ja kaikkialla muualla maailmassa.

Pieni historiamme on sellainen, että väsyimme vahvempien hyväksikäyttöön ja järjestäydyimme puolustaaksemme itseämme sekä kamppailemaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Aluksi meitä ei ollut monta, vain muutamia, jotka kuljimme kuunnellen samankaltaisessa tilanteessa olevia ja  puhuen heidän kanssaan. Toimimme näin monia vuosia, salaisesti ja hälyä aiheuttamatta. Toisin sanoen, yhdistimme voimamme hiljaisuudessa. Toimimme näin noin kymmenen vuotta ja sinä aikana määrämme kasvoi tuhansiksi. Perehdyimme hyvin politiikkaan ja aseiden käyttöön. Ja yllättäen, kun rikkaat viettivät uuden vuoden juhliaan, menimme heidän kaupunkeihinsa ja otimme ne itsellemme. Jätimme kaikille viestin: olemme täällä ja meidät on otettava huomioon. Rikkaat vastasivat lähettämällä armeijansa tuhoamaan meidät niin kuin he aina tekevät, kun riistetyt kapinoivat. Mutta meitä ei niin vain tuhottukaan, koska olimme valmistautuneet hyvin ennen sotaa ja olimme tehneet itsemme vahvoiksi vuorillamme. Armeijat etsivät, pommittivat ja ampuivat meitä. He jopa suunnittelivat hetken aikaa tappavansa kaikki alkuperäiskansat, koska eivät tienneet kuka oli zapatisti ja kuka ei. Juoksimme ja taistelimme, taistelimme ja juoksimme, kuten esi-isämme olivat tehneet. Emme luovuttaneet, emme antautuneet, eikä meitä voitettu.

Sitten kaupunkien ihmiset menivät kaduille vaatimaan sodan lopettamista. Lopetimme sotamme ja kuuntelimme niitä kaupunkilaisia veljiä ja sisaria, jotka sanoivat, että meidän täytyy yrittää saavuttaa sopu huonon hallinnon(3) kanssa, jotta ongelma voitaisiin ratkaista ilman verilöylyä. Kuuntelimme heitä, koska he ovat mitä kutsumme ”kansaksi”. Laitoimme siis tulen syrjään ja otimme sanan käyttöön. 

Tapahtui niin, että huono hallinto lupasi käyttäytyä hyvin ja osallistua vuoropuheluun. He lupasivat tehdä sopimuksia, joiden ehdot he täyttäisivät. Mielestämme se oli hyvä, mutta ajattelimme, että meidän olisi hyvä tuntea myös ihmiset, jotka menivät kaduille lopettaakseen sodan. Samaan aikaan, kun keskustelimme huonon hallinnon kanssa, kuuntelimme myös heitä. Huomasimme, että monet heistä olivat meidän laillamme nöyriä ja vaatimattomia. Kuten mekin, he ymmärsivät hyvin syyt joiden vuoksi kamppailimme. Kutsuimme heitä ”kansalaisyhteiskunnaksi(4)”, koska heistä suurin osa ei kuulunut poliittisiin puolueisiin vaan oli tavallisia, vaatimattomia ihmisiä kuten mekin.

Kävi kuitenkin niin, että huono hallinto ei halunnutkaan hyvää sopimusta, vaan antoi salakavalasti kuvan halukkuudestaan neuvotteluihin. Tosiasiassa he valmistelivat hyökkäystä tuhotakseen meidät lopullisesti. Ja he hyökkäsivätkin kimppuumme useita kertoja, mutta eivät kuitenkaan kukistaneet meitä, sillä me vastustimme taitavasti ja monet ihmiset maailmassa lähtivät liikkeelle asiamme vuoksi. Lopulta huono hallinto arveli, että on ongelmallista, että monet ihmiset näkivät mitä meille tapahtui. Tämän estämiseksi he päättivät olla niin kuin mitään ei tapahtuisi. Samaan aikaan he kuitenkin piirittivät meitä, toivoen että meidät unohdettaisiin; ovathan zapatistien maat kaukana syrjäisillä vuorilla. Aika ajoin huono hallinto koetteli meitä, yritti pettää meitä ja hyökätä kimppuumme, kuten helmikuussa 1995. Tuolloin he lähettivät valtavan määrän joukkoja meitä vastaan. He eivät kukistaneet meitä, koska emme olleet yksin. Monet ihmiset auttoivat meitä ja onnistuimme vastarinnassamme.

Huonon hallinnon oli pakko tehdä sopimus EZLN:n kanssa. Tuo sopimus sai nimekseen ”San Andrésin sopimus”, koska sopimus allekirjoitettiin paikassa nimeltä San Andrés. Neuvottelujen aikana me emme olleet yksin puhuessamme huonon hallinnon ihmisten kanssa. Kutsuimme mukaan ihmisiä ja järjestöjä, jotka olivat osallistuneet kamppailuun Meksikon alkuperäiskansojen puolesta. Jokainen esitti kantansa ja saavutimme yhteisymmärryksen siitä, miten neuvottelisimme huonon hallinnon kanssa. Tästä syystä vuoropuhelua ei käyty vain zapatistien ja huonon hallinnon välillä. Meksikon intiaanikansat ja heitä tukevat tahot olivat zapatistien puolella. Sopimukseen sisältyi, että huono hallinto todellakin tunnustaa ja kunnioittaa Meksikon alkuperäiskansojen oikeuksia ja näiden kulttuuriaan. Nämä oikeudet kirjattaisiin perustuslakiin.

Allekirjoitettuaan sopimukset huono hallinto käyttäytyi kuin olisi unohtanut kaiken sopimansa. Vuosia kului, eikä sopimuksia täytetty. Päinvastoin, huono hallinto hyökkäsi alkuperäisväestön kimppuun saadakseen heidät vetäytymään kamppailusta. Näin tapahtui joulukuun 22. päivänä vuonna 1997, jolloin Chiapasin Actealin kylässä tapettiin Zedillon(5) käskystä 45 ihmistä: miehiä, naisia, vanhuksia ja lapsia. Tämä valtava rikos ei unohdu helposti. Se osoitti, kuinka huono hallinto kivettää sydämensä hyökätäkseen ja salamurhatakseen niitä, jotka kapinoivat epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Tämän kaiken tapahtuessa me zapatistit teimme kaikkemme sopimuksen ehtojen täyttämiseksi ja jatkoimme vastarintaamme Kaakkois-Meksikon vuorilla.

Keskustelimme myös muiden Meksikon intiaanikansojen ja heidän järjestöjensä kanssa ja sovimme kamppailevamme yhdessä yhteisen asiamme puolesta, alkuperäiskansojen oikeuksien ja kulttuurin tunnustamiseksi. Monet ihmiset ympäri maailmaa auttavat meitä. Heidän joukossaan on myös ihmisiä, joita kuunnellaan, koska he ovat arvostettuja intellektuelleja, taiteilijoita ja tiedemiehiä Meksikosta ja muualta maailmasta. Pidimme myös kansainvälisiä tapaamisia. Toisin sanoen kokoonnuimme yhteen puhuaksemme amerikkalaisten, aasialaisten, eurooppalaisten, afrikkalaisten ja oseanialaisten kanssa ja opimme heidän kamppailuistaan ja tavoistaan. Nimitämme huvin vuoksi tapaamisia ”galaksienvälisiksi”, koska kutsumme myös muiden planeettojen asukkaita. Mutta ilmeisesti he eivät ole tulleet. Tai ehkä he ovat tulleet, mutta eivät ole näyttäytyneet meille.

Koska huono hallinto ei pidä lupauksiaan, suunnittelimme puhuvamme mahdollisimman monien meksikolaisten kanssa, jotta he auttaisivat meitä. Vuonna 1997 järjestimme ”1111:n marssin”(6) Mexicóon. Nimi johtui siitä, että jokaisesta zapatistikylästä lähetettiin toveri marssille. Mutta huono hallinto ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Vuonna 1999 teimme maanlaajuisen kyselyn, joka osoitti enemmistön meksikolaisista todellakin kannattavan alkuperäiskansojen vaatimuksia. Tähänkään huono hallinto ei reagoinut mitenkään. Viimeksi vuonna 2001 järjestimme ”Marssin alkuperäiskansojen arvokkuuden puolesta(7)”, jota miljoonat meksikolaiset ja muiden maiden kansalaiset kannattivat. Marssi vaati Meksikon alkuperäiskansojen tunnustamista siellä missä kansanedustajat ja senaattorit olivat, eli kongressitalolla.

Kävi kuitenkin niin, että PRI:n(8), PAN:in(9) ja PRD:n(10) poliitikot sopivat keskenään yksinkertaisesti jättävänsä tunnustamatta alkuperäiskansojen oikeudet ja kulttuurin. Tämä tapahtui huhtikuussa 2001. Poliitikot näyttivät varsin selvästi ettei heillä ole säädyllisyyttä, että he olivat sikoja, jotka ajattelivat vain rahan tekemistä, kuten heidän kaltaisillaan huonoilla politiikoilla on tapana. Tämä on syytä muistaa, sillä jatkossakin näette heidän sanovan tunnustavansa alkuperäiskansojen oikeudet.  Mutta se on valhe, jonka he kertovat, jotta äänestäisimme heitä. Heillä oli mahdollisuutensa, eivätkä he pitäneet sanaansa.

Meille oli  selvää, että vuoropuhelu ja neuvottelu Meksikon huonon hallinnon kanssa oli turhaa. Keskustelumme poliitikkojen kanssa olivat  ajanhukkaa, sillä heidän sydämensä ja sanansa eivät olleet rehellisiä. He olivat kieroutuneita; he valehtelivat, että pitäisivät sanansa, mutta eivät pitäneet. Toisin sanoen, sinä päivänä, kun PRI:n, PAN:in ja PRD:n poliitikot säätivät lain, joka ei ollut hyvä, he tappoivat lopullisesti vuoropuhelun mahdollisuuden. Se, etteivät he pitäneet sanaansa kertoi selkeästi, että sillä mitä he ovat sopineet ja allekirjoittaneet ei ole mitään merkitystä. Sen jälkeen meillä ei ole ollut yhteyttä liittovaltioon, koska ymmärsimme, että vuoropuhelun ja neuvotteluiden epäonnistuminen johtui näistä poliittisista puolueista. Näimme, että heille ei merkinnyt mitään veri, ei myöskään kuolema tai kärsimys. Heille eivät merkinneet mitään mobilisaatiot, konsultaatiot, pyrkimykset, kansalliset tai kansainväliset lausunnot, tapaamiset, sopimukset, allekirjoitukset eivätkä sitoumukset. Poliittinen luokka ei ainoastaan sulkenut toistamiseen ovea intiaanikansoilta, vaan antoi myös kuolettavan iskun sodan päättämiseksi rauhanomaisen ratkaisun, vuoropuhelun ja neuvottelun kautta. Emme voi enää uskoa, että sopimuksia kunnioitettaisiin. Huomioikaa tämä oppiaksenne siitä, mitä meille tapahtui.

Kun olimme nähneet kaiken tämän, mietimme sydämissämme mitä tekisimme.

Ensin näimme, että sydämemme ei ollut enää sama kuin aloittaessamme kamppailun. Se oli suurempi, sillä nyt olimme koskettaneet monien hyvien ihmisten sydämiä. Näimme myös, että sydämeemme sattui enemmän. Sitä eivät haavoittaneet huonon hallinnon petokset vaan se, että koskettaessamme hyvien ihmisten sydämiä kosketimme myös heidän surujaan. Oli kuin olisimme nähneet itseämme peilistä.


II. Missä olemme nyt

Sitten, koska olemme zapatisteja, päätimme, ettei vuoropuhelun lopettaminen hallinnon kanssa ole tarpeeksi. Oli välttämätöntä jatkaa kamppailua noista laiskoista loisista, politiikoista huolimatta. Niinpä EZLN päätti toimeenpanna yksipuolisesti San Andrésin sopimuksen koskien alkuperäiskansojen oikeuksia ja kulttuuria. Neljän vuoden ajan, vuoden 2001 puolivälistä vuoden 2005 puoliväliin, olemme omistautuneet tälle ja muille asioille, joista aiomme kertoa teille.

Aloimme rohkaista autonomisia kapinallisia zapatistikuntia, joihin väki on organisoitunut hallitakseen ja hallitakseen itse itseään, jotta ne vahvistuisivat. Tämä itsehallinnon tapa ei ole EZLN:n keksimä. Se on peräisin alkuperäiskansojen satojen vuosien vastarinnasta ja zapatistien omasta kokemuksesta. Se on yhteisöjen itsehallintoa. Toisin sanoen, kukaan ulkopuolinen ei tule hallitsemaan vaan kansa päättää keskuudessaan kuka hallitsee ja miten. Ellei hallitsija tottele kansaa, hänen tilalleen tulee uusi.

Näimme kuitenkin, että autonomiset kunnat eivät olleet tasa-arvoisia. Osa oli edistyneempiä ja niillä oli suurempi tuki kansalta, osaa laiminlyötiin. Oli toimittava tilanteen tasapainottamiseksi.  Näimme myös, että EZLN:n poliittis-sotilaallinen osa oli mukana tekemässä päätöksiä, jotka kuuluivat demokraattisesti valituille viranomaisille eli ”siviileille”, kuten sanotaan. Ongelma on, että EZLN:n poliittis-sotilaallinen osa ei ole demokraattinen, koska se on armeija. Näimme, että ei ole hyvä, että sotilaallinen on demokraattisen yläpuolella, koska demokraattis-poliittisen määräysvallan pitäisi päinvastoin olla sotilaallisen yläpuolella. Toisaalta voisi olla parempi, jos ei olisi ketään alapuolella, vaan kaikki samalla tasolla, eikä lainkaan armeijaa. Siksi zapatistit ovat sotilaita, jotta jonain päivänä sotilaita ei enää olisi.

Ratkaistaksemme tämän ongelman aloimme erottaa poliittis-sotilaallista organisaatiotamme zapatistiyhteisöjen autonomisista ja demokraattisista osista. Vähitellen toimet ja päätökset, joista EZLN oli aiemmin vastannut, siirrettiin demokraattisesti valituille kylävaltuutetuille. Tämä on tietysti helppo sanoa, mutta käytännössä se oli hyvin vaikea toteuttaa. Poliittis-sotilaalliset rakenteet olivat vuosien saatossa tulleet tavanomaisiksi, ensin sodan valmistelussa ja sitten sodassa. Siitä huolimatta toteutimme muutoksen, sillä tapamme on tehdä niin kuin sanomme. Miksi sanoisimme tekevämme asioita, jos emme sitten tee niitä?

Näin syntyivät Hyvän hallinnon neuvostot(11) elokuussa 2003. Niiden kautta ”tottelemalla hallitsemisen”(12) oppiminen ja harjoittaminen on jatkunut.

Siitä lähtien EZLN:n johto ei ole antanut määräyksiä siviiliasioissa, mutta on tukenut ja auttanut kansan demokraattisesti valitsemia valtuutettuja. EZLN on myös pitänyt huolta siitä, että ihmiset ja  kansallinen ja kansainvälinen kansalaisyhteiskunta ovat pysyneet ajan tasalla EZLN:lle annetuista tuista ja niiden käytöstä. Nyt olemme siirtämässä hyvän hallinnon turvaamista eteenpäin zapatistien tukiyhteisöille. Väliaikaisia virka-asemia kierrätetään siten, että kaikki oppivat hoitamaan tehtäviä. Uskomme, että kansa, joka eivät valvo johtajiaan, on tuomittu orjuuteen. Kamppailemme ollaksemme vapaita, emme vaihtaaksemme hallitsijoita kuuden vuoden välein.

Viimeisten neljän vuoden aikana EZLN luovutti sodan ja vastarinnan vuosina hankkimansa avun ja kontaktinsa Meksikossa ja muualla maailmassa Hyvän hallinnon neuvostoille ja autonomisille kunnille. Tuona aikana EZLN myös rakensi taloudellista ja poliittista tukea, jonka ansiosta zapatistiyhteisöt voivat helpommin kehittää itsehallintoaan ja elinolojaan. Se ei ole paljon, mutta se on kuitenkin enemmän kuin, mitä yhteisöillä oli ennen tammikuun 1994 kansannousua. Jos tarkastelee erästä hallituksen rahoittamaa tutkimusta, näkee, että ainoastaan zapatistialueen alkuperäisyhteisöt ovat parantaneet elinolojaan oli kyseessä sitten terveys, koulutus, ruoka tai asuminen. Parannukset ovat olleet mahdollisia zapatistikylien itse aikaansaaman edistyksen ansiosta sekä  ”kansalaisyhteiskunnaksi”  kutsumiltamme hyviltä ja jaloilta ihmisiltä sekä näiden organisaatioilta kaikkialta maailmasta saadun tuen ansiosta. On kuin kaikki nämä ihmiset olisivat tehneet todellisuutta sanonnasta ”toisenlainen maailma on mahdollinen”.

Kylissä on edistytty. Yhä useammat toverit oppivat hallitsemaan. Pikku hiljaa naiset osallistuvat enemmän tähän työhön, vaikka heitä ei vielä arvosteta tarpeeksi.  Tarvitsemme lisää naisia ottamaan osaa kamppailuun. Hyvän hallinnon neuvostojen kautta myös yhteistyö autonomisten kuntien välillä on parantunut, samoin kuin ongelmien ratkaisu muiden järjestöjen ja viranomaisten kanssa. Parannusta on tapahtunut myös yhteisöprojekteissa. Maailmanlaajuisen kansalaisyhteiskunnan tukemat hankkeet ja niiden antama apu jakautuvat tasapuolisemmin. Koulutus ja terveydenhuolto ovat kehittyneet, vaikka vielä ei ole saavutettu sitä tasoa, jolla niiden pitäisi olla. Samoin on käynyt kunnallistekniikassa sekä  ruokahuollossa. Joillakin alueilla maaongelmat ovat helpottuneet, kun suurmaanomistajilta on palautettu maata jaettavaksi, mutta on myös alueita, joilla on puute viljelysmaasta. Kansallisen ja kansainvälisen avun kohdentamisessa on tehty suuria parannuksia. Aiemmin jokainen meni minne halusi, nyt Hyvän hallinnon neuvostot ohjaavat avun sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Monet toverimme oppivat ymmärtämään ihmisiä, jotka tulevat muualta Meksikosta ja maailmasta. He oppivat antamaan ja vaatimaan kunnioitusta. He oppivat, että on paljon erilaisia maailmoja, että jokaisella on omat paikkansa, aikansa ja tapansa, ja että siksi kaikkien tulisi kunnioittaa toisiaan.

Me EZLN:n zapatistit olemme omistaneet aikamme ensisijaiselle voimanlähteellemme eli tukiyhteisöillemme, meitä tukeville ihmisille. Tilanne on todellakin parantunut. Kukaan ei voi väittää, että zapatistijärjestö ja sen kamppailu olisi ollut turhaa. Vaikka meidät nyt lyötäisiin lopullisesti, on vastarinnastamme ollut hyötyä. 

Myös EZLN on kasvanut zapatistikylien kehittyessä. On käynyt niin että tänä aikana uudet sukupolvet ovat uudistaneet koko järjestömme. He ovat tuoneet uutta voimaa liikkeeseen. Vuoden 1994 kansannousun komentajilla on nyt se viisaus, jonka he ovat saavuttaneet sodan aikana ja kaksitoista vuotta kestäneessä vuoropuhelussa tuhansien ihmisten kanssa ympäri maailmaa. Zapatistien poliittis-organisatorisen johdon CCRI:n(13) jäsenet neuvovat ja ohjaavat parhaillaan tulokkaita, jotka ovat vasta liittymässä kamppailuumme. Myös johtavassa asemassa olevat saavat ohjausta. Jo jonkin aikaa ”komiteat” (kuten niitä kutsumme) ovat valmistelleet kokonaan uutta komentajien sukupolvea, joka koulutuksen ja kokeiden jälkeen alkaa opiskella johtamista ja velvollisuuksiensa hoitoa. Ne insurgentet(14), milicianot(15) sekä paikallisten ja alueellisten poliittis-sotilaallisten vastuuasemien kantajat, jotka olivat nuorukaisia kansannousun alussa, ovat nyt aikuisia miehiä ja naisia, sodan veteraaneja ja luonnollisia johtajia yksiköissään ja yhteisöissään. Ne, jotka olivat lapsia tammikuussa 1994, ovat nyt vastarinnan keskellä kasvaneita nuoria. Heidät on koulutettu kapinallisen omanarvontunnon hengessä, jota vanhemmat ovat nostattaneet näiden kahdentoista sotavuoden aikana. Näillä nuorilla on poliittista, teknistä ja kulttuurista osaamista, jota meillä zapatistiliikkeen aloittaneilla ei ollut. Nämä nuoret ovat enenevässä määrin täyttäneet joukkomme ja sen johtopaikat. Ja jokainen meistä on nähnyt Meksikon poliittisen luokan petokset ja heidän toimiensa maallemme aiheuttaneen tuhon. Olemme nähneet myös ne suuret vääryydet ja joukkomurhat, jota uusliberalistinen globalisaatio on aiheuttaa kaikkialla maailmassa. Mutta tästä kerromme teille myöhemmin.

EZLN:n vastarinta on kestänyt sotilaallisia, poliittisia, ideologisia ja taloudellisia hyökkäyksiä, piiritystä, ahdisteluja ja vainoa kaksitoista sodan vuotta, eikä meitä ole voitettu. Emme ole myyneet itseämme emmekä antautuneet ja me olemme edistyneet asiassamme. Vastarintaamme on liittynyt yhä enemmän tovereita useista eri paikoista.  Näin meistä on tullut vahvempia sen sijaan, että  vuodet olisivat tehneet meistä heikompia. Tietysti joitain ongelmia voidaan ratkaista jatkamalla poliittis-sotilaallisen ja kansalais-demokraattisen erottamista toisistaan. Mutta on silti asioita, joita ei silti ole täysin saavutettu – kuten kaikista tärkeimmät eli vaatimukset, joiden vuoksi kamppailemme.

Ajattelumme ja sydämemme kertovat, että olemme saavuttaneet pisteen, jossa emme voi enää edetä. On mahdollista, että  menetämme kaiken, jos emme tee mitään jatkaaksemme eteenpäin. On taas aika ottaa riski, astua askel, joka on vaarallinen mutta sen arvoinen. Yhdistyneenä muihin sosiaalisiin sektoreihin, jotka kärsivät samoista asioista kuin me, voimme ehkä saavuttaa  tarvitsemamme ja ansaitsemamme. Alkuperäiskansojen kamppailu voi ottaa askeleen eteenpäin vain, jos alkuperäiskansat yhdistyvät kaupungin ja maaseudun työläisten kanssa:  talonpoikien, opiskelijoiden, opettajien ja työntekijöiden kanssa.


III. Miten näemme maailman


Nyt aiomme selittää, mitä meidän zapatistien mielestä maailmassa on meneillään. Näemme  kapitalismin olevan tällä hetkellä suurin vallitseva voima. Kapitalismi on sosiaalinen järjestelmä, tapa, jolla yhteiskunnassa organisoidaan asiat ja ihmiset: kellä on ja kellä ei, kuka määrää ja kuka tottelee. Kapitalismissa osalla ihmisistä on rahaa tai pääomaa, tehtaita, kauppoja, peltoja ja monia muita asioita. Osalla ei ole mitään muuta, kuin voimansa ja taitonsa tehdä työtä. Kapitalismissa ne määräävät, joilla on rahaa, ja ne, joilla on ainoastaan kyky tehdä työtä, tottelevat.

Kapitalismi siis tarkoittaa, että ainoastaan harvoilla on paljon omaisuutta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että he olisivat voittaneet rahapalkinnon tai löytäneet aarteen tai perineet rahat sukulaiseltaan. He ovat hankkineet omaisuutensa riistämällä monien työtä. Tähän kapitalismi perustuu; muutamat ottavat kaiken mahdollisen tuoton hyväksikäyttämällä työntekijöitä. Tämä on epäoikeudenmukaista, sillä työntekijöille ei makseta työn arvon mukaan. Sen sijaan heille maksetaan vain sen verran, että se juuri ja juuri riittää pieneen ruokamäärään ja lepoon. Seuraavana aamuna työntekijä palaa taas töihin riistettäväksi, niin maalla kuin kaupungissakin.

Kapitalismi kerää varansa varastamalla ja ryöväämällä, sillä se ottaa haluamansa, kuten maan ja luonnonvarat, muilta. Kapitalismi on järjestelmä, jossa ryövärit ovat vapaita, heitä jopa ihaillaan ja pidetään esimerkillisinä.

Hyväksikäytön ja varastamisen lisäksi kapitalismi sortaa ihmisiä, sillä se vangitsee ja tappaa ne, jotka kapinoivat epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Eniten kapitalismia kiinnostaa kauppatavara, koska sen ostaminen ja myyminen tuottaa voittoa. Näin kapitalismi kääntää kaiken kauppatavaraksi, kuten ihmiset, luonnon, kulttuurin, historian ja omantunnon. Kapitalismin mukaan kaiken täytyy olla ostettavissa tai myytävissä. Se piileksii kauppatavaran takana, emmekä siksi näe olemassa olevaa hyväksikäyttöä. Sen lisäksi, että markkinoita käytetään kauppatavaran ostoon ja myyntiin, niitä käytetään salaamaan työntekijöiden riisto. Esimerkiksi kaupassa näemme kahvia pienessä sievässä paketissaan. Mutta emme näe viljelijää, joka kärsi saadakseen kahvisadon korjattua, emmekä näe kojoottia(16), joka maksoi hänen työstään hyvin vähän. Me emme myöskään näe suuryrityksen työntekijöitä, jotka ahkeroivat kahvia pakatessaan. Tai näemme laitteen, jolla kuunnella cumbioita, rancheroja tai corridoja, tai mitä kukin haluaakaan, ja se on hyvä, koska sen äänenlaatu on hyvä. Emme kuitenkaan näe naista, joka raatoi tuntikausia maquiladorassa(17) kootessaan laitetta. Emmekä näe, että hänelle maksettiin tästä työstä epäinhimillisen pieni korvaus ja että hän asuu kaukana työpaikastaan ja joutuu siksi käyttämään suuren osan palkastaan päästäkseen joka päivä töihin. Lisäksi hän on vaarassa joutua kidnapatuksi, raiskatuksi ja tapetuksi, kuten naisille käy Meksikon Ciudad Juárezissa.

Markkinoilla näemme siis ainoastaan kauppatavaran, emme sitä riistoa, jonka voimin se on tehty. Ja kapitalismi tarvitsee useita markkinoita... tai erittäin suuret markkinat, maailmanmarkkinat.

Tämän päivän kapitalismi ei ole sellaista kuin aikaisemmin, kun rikkaat tyytyivät oman maansa työtekijöiden riistämiseen. Nyt puhutaan uusliberalistisesta globalisaatiosta. Tällaisella globalisaatiolla tarkoitetaan sitä, että ei pitäydytä ainoastaan yhden tai muutaman maan työläisten  riistämisessä. Nyt kapitalistit yrittävät hallita kaikkea maailmassa.

Uusliberalismi on sitä, että kapitalismi saa vapaasti hallita koko maailmaa. Täytyisi siis luovuttaa ja mukautua, olla tekemättä asiasta numeroa – toisin sanoen, ei kapinoida. Uusliberalismi on kuin globaalin kapitalismin teoria, suunnitelma. Uusliberalismilla on  taloudelliset, poliittiset, sotilaalliset ja kulttuurilliset suunnitelmansa. Näiden suunnitelmien tarkoituksena on hallita jokaista. Ja jokainen tottelematon alistetaan tai eristetään, jotta kapinalliset ajatukset eivät leviäisi.

Uusliberalistisessa globalisaatiossa vahvojen maiden, kuten Yhdysvaltojen, mahtavimmat kapitalistit haluavat koko maailman muuttuvan isoksi yritykseksi, jossa tuotetaan kauppatavaroita, ja globaaleiksi markkinoiksi, joilla he voivat ostaa ja myydä koko maailman ja piilottaa samalla maailman hyväksikäytön. Globaalit kapitalistit sijoittuvat kaikkialle, kaikkiin maailman maihin, edistääkseen liiketoimintaansa, laajaa riistoaan. He eivät kunnioita mitään ja sekaantuvat mihin haluavat aivan, kuin olisivat valloittajia. Siksi me zapatistit sanomme kapitalismia maailmanlaajuiseksi valloitussodaksi. Maailmansodaksi, jota kapitalismi käy hallitakseen koko maailmaa. Joskus valloituksia tekee armeija, joka tunkeutuu maahan ja valloittaa sen. Mutta joskus valloitus tehdään taloudellisin keinoin. Toisin sanoen vaikutusvaltaiset kapitalistit sijoittavat rahansa maahan tai lainaavat sille rahaa sillä ehdolla, että heidän käskyjään totellaan. He myös levittävät ajatuksiaan ja kapitalistista kulttuuriaan, joka on kauppatavaran, voiton ja markkinoiden kulttuuri.

Kapitalismi tekee mitä haluaa. Se tuhoaa ja muuttaa kaiken, mistä se ei pidä ja poistaa kaiken tielleen osuvan. Esimerkiksi ne, jotka eivät tuota, osta  tai myy modernia kauppatavaraa, ovat heidän tiellään, kuten myös ne, jotka kapinoivat heidän järjestystään vastaan. Kapitalistit halveksivat niitä, joista ei ole heille hyötyä. Siksi alkuperäisväestö on uusliberalistisen globalisaation tiellä. Siksi kapitalistit halveksivat heitä ja haluavat tuhota heidät. Uusliberalistinen kapitalismi myös hankkiutuu eroon laeista, jotka eivät salli riistoa ja suurten voittojen tekemistä.  Kaikkea on voitava ostaa ja myydä. Ja koska kaikki raha on kapitalismin hallussa, se ostaa kaiken. Kapitalismi tuhoaa uusliberalistisen globalisaation avulla valloittamansa maat. Samalla se haluaa muokata kaiken uudelleen omalla tavallaan; tavalla, joka sitä eniten hyödyttää ja joka ei anna minkään estää  sen toimia. Uusliberalistinen globalisaatio tuhoaa kaiken mitä näissä maissa on; kulttuurin, kielen, talousjärjestelmän ja poliittisen järjestelmän. Se hävittää asiat, jotka yhdistävät maan asukkaita toisiinsa. Kaikki maalle ominainen tuhotaan.

Uusliberalistinen globalisaatio haluaa hävittää maailman maat, niin että jäljelle jäisi vain yksi kansankunta, rahan ja pääoman kansakunta. Kapitalismi haluaa kaiken olevan haluamallaan tavalla. Se ei pidä asioista, jotka ovat erilaisia. Se vainoaa niitä ja  hyökkää niiden kimppuun tai ahdistaa ne nurkkaan ja on kuin niitä ei olisi olemassakaan.

Lyhyesti sanottuna, globaali uusliberalistinen kapitalismi perustuu riistoon, ryöstöön, halveksuntaan ja sitä vastustavien alistamiseen. Näin on ollut ennenkin, mutta nyt se on  maailmanlaajuista.

Mutta uusliberalistisella globalisaatiolle tämä ei ole aivan helppoa, koska kaikkien maiden riistetyt eivät mukaudu. He eivät vain totea asioiden olevan huonosti vaan nousevat kapinaan. Ne, jotka ovat kapitalismin tiellä vastustavat, eivätkä salli itseään tuhottavan. Siksi näemme ympäri maailmaa ihmisiä, jotka eivät hyväksy enää sortamista vaan kamppailevat siellä, missä ikinä ovatkin. Aivan kuten on olemassa uusliberalistinen globalisaatio, on siis olemassa vastarinnan globalisaatio.

Vastarinnan globalisoitumiseen eivät osallistu ainoastaan maaseudun ja kaupunkien työläiset, vaan myös muut ryhmät, joita vainotaan ja halveksutaan samasta syystä: siksi, että he eivät anna kenenkään hallita itseään. Tällaisia ryhmiä ovat naiset, nuoret, alkuperäiskansat, homot, lesbot, transseksuaalit, siirtolaiset ja monet muut ryhmät, joita ei huomata ennen kuin he huutavat ”jo riittää!” halveksunnalleen ja nousevat vastarintaan, jolloin me kuulemme ja näemme heidät ja opimme heiltä.

Ja silloin näemme, että kaikki nuo ihmisryhmät kamppailevat ihmisyyden puolesta uusliberalismia ja kapitalistista globalisaatiosuunnitelmaa vastaan.

Ja kaiken tämän nähtyämme hämmästelemme uusliberaalistien typeryyttä heidän halutessaan tuhota ihmiskunnan sodillaan ja hyväksikäytöllään. Mutta tulemme myös onnellisiksi huomatessamme kaikkialla samanlaista vastarintaa ja kapinaa kuin omamme. Näemme tämän kaikkialla maailmassa ja silloin sydämemme oppivat ettemme ole yksin.


IV. Miten näemme maamme Meksikon


Nyt kerromme, mitä näemme Meksikossa tapahtuvan tällä hetkellä. Näemme uusliberalistien hallitsevan maatamme. Kuten aiemmin selitimme, johtajamme tuhoavat valtiotamme, yhteistä meksikolaista isänmaatamme. Nämä huonot johtajat eivät huolehdi ihmisten hyvinvoinnista vaan ainoastaan kapitalistien hyvinvoinnista. He esimerkiksi laativat lakeja, kuten Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen(18), jotka ajavat kurjuuteen monet meksikolaiset, kuten maalaiset ja pientuottajat. He joutuvat isojen maatalousteollisten yhtiöiden syömiksi. Työläiset ja pienyrittäjät eivät voi kilpailla suurten monikansallisten yhtiöiden kanssa, jotka tulevat maahan ilman, että kukaan sanoo heille mitään. Yhtiöitä jopa kiitetään, vaikka ne maksavat alhaisia palkkoja ja vaativat korkeita hintoja. Suurin osa Meksikon talouden perusteista, mukaan lukien maaseutu, teollisuus ja kansallinen kaupankäynti, tuhotaan. Jäljelle jäävät vain rauniot, jotka nekin varmasti myydään pian.

Tämä kaikki on suuri häpeä isänmaallemme. Ruokaa ei enää tuoteta maaseudullamme, ostamme sen kapitalisteilta. Kaikki hyvä maa varastetaan meiltä keinottelemalla ja poliitikkojen avustuksella. Maaseudulla tapahtuu samoja asioita kuin porfirismon(19) aikaan. Mutta nyt suurtilallisten paikalla on muutama ulkomainen yritys, jotka laittavat maalaisia todella halvalla. Ennen oli tuettuja luottoja ja hintoja, nyt vain hyväntekeväisyyttä... eikä aina sitäkään.

Kaupungeissa suljetaan tehtaita ja työläiset jäävät työttömiksi. Tai kapitalistit perustavat maquiladoria, jotka ovat ulkomaalaisomistuksessa. Nämä tehtaat maksavat mitätöntä palkkaa tuntien työstä. Ei ole väliä, ovatko ihmisten tarvitsemat tavarat  kalliita tai halpoja, koska ei ole rahaa. Jos joku työskenteli ennen pienessä tai  keskisuuressa yrityksessä, on hän nyt työtön, koska yritys suljettiin tai  suuri  monikansallinen yhtiö osti sen. Jos jollakin oli pienyritys, on sekin nyt kadonnut tai omistajat ryhtyivät tekemään pimeää työtä isoille yhtiöille, jotka riistävät heitä ja laittavat töihin jopa lapsia. Jos työntekijät kuuluivat ammattiliittoon vaatiakseen laillisia oikeuksiaan, käskee heidän liittonsa nyt heidän hyväksyä palkkansa alentamisen, työtuntiensa vähentämisen ja etujensa karsimisen. Sillä jos he eivät tee niin, yritys lähtee maasta. Hallituksella on myös Microchangarro-talousohjelmansa(20) kaikkien kaupunkien työläisten laittamiseksi kadulle myymään purukumia ja puhelinkortteja. Toisin sanoen, myös kaupungeissa taloudellinen tuho on täydellinen.

Ja sitten, kun sekä maalla että kaupungissa asuvien taloudellinen tilanne on murskattu, joutuvat monet meksikolaiset jättämään isänmaansa. He lähtevät etsimään työtä toisesta maasta, Yhdysvalloista. Sielläkään heitä ei kohdella hyvin. Heitä käytetään hyväksi, halveksutaan, vainotaan ja jopa tapetaan. Huonon hallinnon pakottaman uusliberalismin seurauksena taloustilanne ei ole parantunut. Päinvastoin, maaseutu elää puutteessa, eikä kaupungeissa ole työtä. Meksikoa muutetaan paikaksi, jossa ihmiset tekevät rikastuttaakseen ulkomaalaisia, pääasiassa rikkaita gringoja. Paikaksi, jossa vain synnytään yhtenä hetkenä ja kuollaan toisena. Tämän takia sanomme, että Yhdysvallat hallitsee Meksikoa.

Uusliberalismi on muuttanut myös meksikolaista poliittista luokkaa. Poliitikoista on tullut suuren tavaratalon myyjien kaltaisia työtekijöitä, joiden tulee tehdä kaikkensa myydäkseen kaikkea erittäin halvalla. Poliitikot ovat jo muuttaneet lakeja poistaakseen perustuslain 27. artiklan(21) ja mahdollistaakseen yhteisöllisessä omistuksessa olevien maiden myymisen. Salinas de Gortari ja hänen apurinsa sanoivat, että tällä keinolla parannetaan maaseudun ja maalaisten asioita, jotta nämä voisivat elää ja menestyä. Onko näin tapahtunut? Meksikon maaseutu ja maalaiset ovat pahemmassa tilanteessa kuin koskaan aikaisemmin, jopa pahemmassa kuin Porfirio Diazin(22) aikaan. He sanovat yksityistävänsä (eli myyvänsä ulkomaalaisille) valtion yritykset edistääkseen kansan hyvinvointia; yritysten toiminta ei suju hyvin ja niitä pitäisi uudenaikaistaa. Asiat eivät ole parantuneet vaan päinvastoin: vuoden 1910 vallankumouksessa voitetut oikeudet ovat nyt tilassa, joka tekee meidät surullisiksi... ja vihaisiksi. He sanovat myös, että rajat tulisi avata ulkomaiselle pääomalle, joka tulisi parantamaan meksikolaisten yritysten kilpailukykyä ja korjaamaan asiat. Mutta nyt näemme, että maassa ei ole enää kotimaisia yrityksiä, sillä ulkomaalaiset ovat syöneet ne, ja tuotteet, joita myydään nyt, ovat paljon huonompia kuin ne, joita ennen valmistettiin Meksikossa.

Meksikon poliitikot haluavat nyt myydä myös PEMEX:in(23) eli öljyn, joka kuuluu kaikille meksikolaisille. Eri mieltä ollaan vain siitä, pitäisikö se myydä kokonaan vai osittain. He haluavat myös yksityistää sosiaaliturvan, sähkön, veden, metsät ja kaiken, kunnes Meksikosta ei ole jäljellä enää mitään. Maamme tulee olemaan kaatopaikka  tai paikka, jonne kaikkien maiden rikkaat tulevat viihdytettäviksi. Me meksikolaiset olemme heidän palvelijoitaan. Joudumme elämään riippuvaisena siitä, mitä rikkaat tarjoavat ja elämään huonoissa oloissa ilman juuria, ilman kulttuuria, ilman isänmaata.

Uusliberalistit haluavat tappaa Meksikon, isänmaamme. Yksikään poliittinen puolue ei puolusta maatamme, vaan ne ovat jopa ensimmäisinä menossa ulkomaalaisten, etenkin amerikkalaisten, palvelukseen ja johtavat meidän huijaamistamme. Ne kiinnittävät huomiomme toisaalle sillä välin kun kaikki myydään ja ne keräävät rahat. Miettikää, onko mitään tehty hyvin, niin huomaatte kyllä, että ei. On vain huijausta ja ryöväystä. Katsokaa vaikka, kaikilla poliitikoilla on upeat talot, hienot autot ja kaikki muutkin ylellisyydet. Ja silti he haluavat meidän kiittävän heitä ja äänestävän heitä. On  selvää, etteivät he häpeä. Heillä ei ole isänmaata, heillä on vain pankkitilinsä.

Näemme myös, että huumeiden salakuljetus ja rikokset ovat lisääntyneet. Joskus ajatellemme, että roistot ovat sellaisia, joita näytetään elokuvissa ja joista puhutaan lauluissa. Ehkä jotkut rikolliset ovatkin sellaisia, mutta eivät oikeat capot. Oikeat rikollisjohtajat kulkevat hyvin pukeutuneina ja opiskelevat ulkomailla. He ovat tyylikkäitä. He eivät piileskele. He syövät hienoissa ravintoloissa ja esiintyvät lehdissä huoliteltuina ja tyylikkäinä. He ovat, kuten sanotaan, ”hyvää väkeä”. Osa heistä on jopa valtion virkamiehiä, kansanedustajia, senaattoreita, ministereitä, menestyviä liikemiehiä, poliisipäälliköitä ja kenraaleja.

Tarkoitammeko, että politiikasta ei ole mihinkään? Emme. Sanomme, että tämänhetkinen politiikka on mieletöntä. Se on hyödytöntä, sillä se ei huomioi ihmisiä eikä se kuuntele heitä. Poliitikot lähestyvät ihmisiä ainoastaan vaalien aikaan. Enää ei ole kuitenkaan edes kyse siitä, että he kalastelisivat ääniä, sillä jo mielipidemittaukset kertovat, kuka voittaa vaalit. Poliitikot antavat kaiken maailman lupauksia siitä, mitä aikovat tulevaisuudessa tehdä. Sen jälkeen heistä ei kuulu mitään paitsi silloin, kun he jäävät kiinni varastettuaan suuret summat rahaa. Ja silloinkaan ei tehdä mitään, sillä lait, jotka he ovat itse säätäneet, suojelevat heitä.

Laki onkin eräs keskeisistä ongelmista. Perustuslakia on väännelty ja muutettu. Se ei ole enää se sama laki, joka takasi työväen oikeudet ja vapaudet. Nyt se suojelee uusliberalistien oikeuksia ja vapauksia hankkia suuria voittoja. Tuomarit ovat olemassa  palvellakseen uusliberalisteja. He päättävät asiat aina uusliberalistien hyväksi ja ne, joilla ei ole rahaa, saavat osakseen epäoikeudenmukaisuuksia, vankiloita ja hautausmaita.

Vaikka uusliberalismi onkin saanut aikaan tällaista sekasortoa, on yhä olemassa meksikolaisia miehiä ja naisia, jotka järjestäytyvät ja käyvät vastarintaan.

Ja niin saimme selville, että on toisia alkuperäiskansoja, joiden maat ovat kaukana Chiapasista ja jotka rakentavat itsehallintoaan, puolustavat kulttuuriaan ja pitävät huolta maastaan, metsistään ja vedestään.

Ja maaseudulla on työläisiä ja viljelijöitä, jotka järjestävät marsseja ja liikekannallepanoja, joissa vaaditaan luottoja ja tukea maaseudulle.

Ja kaupungissa on työntekijöitä, jotka eivät suostu siihen, että heidän oikeuksiaan karsitaan ja työpaikat yksityistetään. He protestoivat ja osoittavat mieltään, jotta heillä olevaa vähää ei vietäisi pois ja jotta he eivät menettäisi sitä, mikä oikeastaan kuuluu maallemme ja on heitä varten, kuten sähkö, öljy, sosiaaliturva ja koulutus.

Ja on opiskelijoita, jotka eivät salli  koulutuksen yksityistämistä. He kamppailevat, jotta koulutus olisi ilmaista, julkista ja tieteellistä ja jotta kaikilla olisi mahdollisuus opiskella eikä kouluissa opetettaisi turhanpäiväisiä asioita.

Ja on naisia, jotka eivät anna muiden kohdella heitä koriste-esineinä, nöyryyttää ja halveksia heitä sukupuolensa takia ja jotka järjestäytyvät kamppailemaan itselleen kuuluvan kunnioituksen puolesta.

Ja on nuoria, jotka eivät anna huumeiden turmella itseään tai muiden ahdistella heitä sen takia, millaisia he ovat, ja jotka rakentavat tietoisuuttaan musiikillaan, kulttuurillaan ja kapinallaan.

Ja on homoja, lesboja, transseksuaaleja ja monia muita, jotka eivät suostu siihen, että heidät asetetaan naurunalaisiksi ja heitä halveksitaan, kohdellaan huonosti tai jopa tapetaan, koska he ovat erilaisia. Heitä kohdellaan kuten epänormaaleja tai rikollisia, mutta he perustavat omia järjestöjään puolustaakseen oikeuttaan olla erilaisia.

Ja on pappeja, nunnia ja maallikoita, jotka eivät ole liittoutuneet rikkaiden kanssa eivätkä alistuneet ja jotka järjestäytyvät mukaan kamppailuun.

Ja on yhteiskunnallisia aktivisteja, naisia ja miehiä, jotka ovat koko elämänsä kamppailleet hyväksikäytettyjen ihmisten puolesta. He ovat niitä, jotka osallistuivat suuriin lakkoihin ja työntekijöiden mielenosoituksiin, suuriin kansalaisten mobilisaatioihin ja suuriin maanviljelijöiden liikkeisiin, jotka joutuivat kärsimään sorrosta ja tukahduttamisyrityksistä. Vaikka osa heistä on jo vanhoja, he jatkavat antautumatta. He kulkevat kaikkialle etsimässä kamppailua ja järjestöä, etsimässä oikeutta. He perustavat vasemmistolaisia järjestöjä, kansalaisjärjestöjä, ihmisoikeusjärjestöjä, järjestöjä poliittisten vankien ja ”kadonneiden” suojelemiseksi. He kehittävät vasemmistolaisia julkaisuja, yhteiskunnallisia kamppailuja, oppilaiden tai opettajien järjestöjä ja jopa poliittis-sotilaallisia järjestöjä. He eivät ole hiljaa ja he tietävät paljon, koska he ovat nähneet, kuulleet, eläneet ja kamppailleet paljon.

Yleisesti ottaen maassamme, jota kutsutaan Meksikoksi, on paljon ihmisiä, jotka eivät tyydy asioiden tilaan. He eivät antaudu tai ole ostettavissa. He ovat ihmisiä, jotka ovat säilyttäneet arvokkuutensa. Me olemme tästä erittäin iloisia ja tyytyväisiä, sillä näiden kaikkien ihmisten takia uusliberalistien on vaikeampi voittaa. Isänmaamme pelastaminen uusliberalistien varkauksilta ja tuhoilta voi olla jopa mahdollista. Ja toivomme, että kun sanomme ”me”, se sisältää kaikkia nämä kapinat...


V. Mitä haluamme tehdä

Nyt kerromme mitä haluamme tehdä maailmassa ja Meksikossa, koska emme voi katsoa kaikkea, mitä tällä planeetalla tapahtuu, ja pysytellä hiljaa, niin kuin vain me olisimme missä olemme.

Tahdomme kertoa kaikille teille, jotka tekevät vastarintaa ja kamppailevat joka puolella maailmaa omilla tavoillaan omissa maissaan, että te ette ole yksin. Että me, zapatistit, vaikka olemmekin pieniä, tuemme teitä ja katsomme, kuinka voimme auttaa teitä kamppailuissanne. Haluamme puhua teille oppiaksemme itse, koska se, mitä itse asiassa olemme oppineet, on oppia.

Ja me tahdomme kertoa Latinalaisen Amerikan kansoille, että olemme ylpeitä ollessamme osa teitä, vaikkakin vain pieni osa. Muistamme hyvin, kuinka manner oli valaistu joitain vuosia sitten. Oli valo jota kutsuttiin Che Guevaraksi, aivan kuten aikaisemmin oli valo, jota kutsuttiin Bolivariksi, sillä joskus ihmiset tarttuvat nimeen näyttääkseen, että tarttuvat lippuun.
Tahdomme kertoa Kuuban kansalle, joka on ollut vastarinnan polulla monia vuosia, että te ette ole yksin. Emme hyväksy Yhdysvaltojen ylläpitämää kauppasaartoa. Mietimme, kuinka lähetämme teille jotain, vaikka pelkkää maissia, vastarintanne tueksi. Tahdomme kertoa Pohjois-Amerikan ihmisille, että tiedämme huonon hallintonne, joka levittää vahinkoa ympäri maailman olevan yksi asia. Ja että kotimaissaan kamppailevat  pohjoisamerikkalaiset, jotka ovat solidaarisia muiden kansojen kamppailuja kohtaan, ovat aivan toinen asia.

Mapuche-veljille ja -sisarille Chilessä haluamme kertoa, että seuraamme kamppailujanne ja opimme niistä. Ja venezuelalaisille, että me näemme, kuinka puolustatte itsenäisyyttänne, kansakuntanne oikeutta päättää itse, mihin se on menossa. Ja Ecuadorin sekä Bolivian alkuperäiskansojen veljille ja sisarille sanomme: te pidätte hyvää historian oppituntia koko Latinalaiselle Amerikalle, koska olette todellakin pysäyttämässä uusliberalistista globalisaatiota. Ja Argentiinan piqueteroille(24) ja nuorille haluamme kertoa tämän: me rakastamme teitä. Ja niille uruguaylaisille, jotka haluavat paremman maan: me ihailemme teitä. Ja Brasilian maattomille: me kunnioitamme teitä. Ja kaikille Latinalaisen Amerikan nuorille: se mitä teette, on hyvää, ja te annatte meille paljon toivoa.

Ja me tahdomme kertoa sosiaalisen Euroopan sisarille ja veljille, jotka ovat kapinallisia ja omanarvontuntoisia, että te ette ole yksin. Teidän liikkeenne uusliberalistisia sotia vastaan tuottavat meille iloa. Seuraamme herkeämättä järjestöjenne muotoja ja kamppailujenne menetelmiä, jotta voimme kenties oppia teiltä jotain. Pohdimme, kuinka voimme auttaa teitä ponnisteluissanne.  Emme aio lähettää euroja, koska niiden arvo alenee koko Euroopan unionin sotkujen vuoksi. Mutta ehkä lähetämme teille käsitöitä ja kahvia, jotta voitte myydä niitä. Jospa se auttaisi teitä ponnisteluissanne. Ja kenties saattaisimme lähettää teille myös hiukan pozolia(25), joka antaa voimia vastarintaan. Mutta ehkä emme lähetäkään, koska pozol on enemmän meidän tapamme. Entä jos se kivistäisi vatsojanne ja heikentäisi kamppailuanne niin, että uusliberalistit päihittäisivät teidät?

Ja me tahdomme kertoa Afrikan, Aasian ja Oseanian veljille ja siskoille: me tiedämme että te kamppailette myös. Tahdomme oppia lisää teidän ajatuksistanne ja käytännöistänne.
Tahdomme kertoa maailmalle, että haluamme tehdä siitä suuren. Niin suuren, että sinne mahtuvat kaikki maailmat, jotka ovat vastarinnassa tuhotakseen uusliberalistit ja jotka eivät yksinkertaisesti voi lopettaa taisteluaan ihmisyyden puolesta.

Tahdomme tehdä Meksikossa sopimuksen vasemmistolaisten ihmisten ja järjestöjen kanssa. Uskomme, että uusliberaalin globalisaation vastainen ajatus on olemassa juuri poliittisessa vasemmistossa, kuten myös ajatus sellaisen maan rakentamisesta, jossa oikeudenmukaisuus, demokratia ja vapaus kuuluvat jokaiselle. Nyt oikeudenmukaisuus kuuluu vain rikkaille, vapaus vain suuryrityksille ja demokratia on vain vaalipropagandaan. Uskomme, että vain vasemmistosta voi nousta sellainen toimintasuunnitelma, että isänmaamme Meksiko ei kuole.
Uskomme, että voimme tehdä suunnitelman näiden vasemmistolaisten ihmisten ja järjestöjen kanssa mennäksemme kaikkiin niihin Meksikon osiin, joissa on kaltaisiamme nöyriä ja yksinkertaisia ihmisiä.

Emme aio kertoa heille mitä heidän pitäisi tehdä tai antaa heille käskyjä.

Emme myöskään aio pyytää äänestämään yhtäkään ehdokasta, koska tiedämme jo, että he kaikki ovat uusliberaaleja.

Emmekä aio pyytää heitä olemaan kuten me ja tarttumaan aseisiin.

Aiomme kysyä heiltä, millaista heidän elämänsä ja kamppailunsa ovat, mitä he ajattelevat maastamme ja mitä meidän tulisi tehdä, jotta emme tuhoutuisi.

Aiomme ottaa opiksemme yksinkertaisten ja nöyrien ihmisten ajatuksista, ja kenties löydämme heistä samaa rakkautta, jota tunnemme isänmaatamme kohtaan.

Ja ehkä saavutamme yhteisymmärryksen meidän yksinkertaisten ja nöyrien ihmisten kesken, järjestäydymme yhdessä ympäri maata ja löydämme yhteyden nyt erillisinä olevien kamppailujemme välille. Ja löydämme jotain ohjelman kaltaista, jossa on se mitä me kaikki haluamme, ja suunnitelman siitä, kuinka saada toteutettua tämä ohjelma, jota tullaan kutsumaan nimellä "kamppailun kansallinen ohjelma."

Ja aiomme kuunnella näitä ihmisiä ja sitoutua heidän enemmistönsä päätöksellä yhteiseen kamppailuun yhdessä kaikkien kanssa: alkuperäiskansojen, työläisten, maanviljelijöiden, opiskelijoiden, opettajien, työntekijöiden, naisten, lasten, vanhusten ja miesten. Kaikkien niiden kanssa, joilla on hyvä sydän ja jotka tahtovat kamppailla sen puolesta, ettei Meksikoksi kutsuttu Rio Bravon ja Rio Suchiaten välissä sijaitseva isänmaamme, jonka toisella puolella on Tyyni Valtameri ja toisella Atlantti, päätyisi tuhotuksi ja myydyksi.


VI. Kuinka aiomme tehdä sen

Tässä yksinkertainen viestimme nöyrille ja yksinkertaisille ihmisille Meksikossa ja maailmassa, viesti, jonka nimi on:

Kuudes Lacandonin viidakon julistus.

Olemme täällä sanoaksemme yksinkertaisilla sanoillamme, että...

EZLN pitää kiinni sitoumuksestaan hyökkäystulitaukoon, eikä aio tehdä mitään hyökkäystä hallituksen joukkoja vastaan tai mitään hyökkääviä sotilaallisia liikkeitä.

EZLN pitää edelleen kiinni sitoumuksestaan pysyä poliittiseen kamppailuun tiellä tämän rauhanomaisen aloitteen kautta. EZLN vahvistaa täten lupauksensa olla solmimatta minkäänlaisia salaisia suhteita koti- tai ulkomaisiin poliittis-sotilaallisiin järjestöihin.

EZLN vahvistaa sitoumuksensa puolustaa, tukea ja totella zapatistisia alkuperäiskansojen yhteisöjä, joista se koostuu ja jotka ovat sen ylin hallitsija. EZLN aikoo vaikuttaa parhaan kykynsä mukaan niiden autonomian vahvistumiseen, hyvään hallintoon sekä elinolojen parantamiseen sekaantumatta kuitenkaan niiden sisäisiin demokraattisiin prosesseihin. Toisin sanoen sen, minkä aiomme tehdä Meksikossa ja maailmassa, aiomme tehdä ilman aseita, rauhanomaisessa kansalaisliikkeessä laiminlyömättä yhteisöjämme tai lakkaamatta tukemasta niitä.

Täten:
Maailmassa...

1. Muodostamme uusia keskinäisen tuen ja kunnioituksen suhteita sellaisten ihmisten ja järjestöjen kanssa, jotka vastustavat uusliberalismia ja kamppailevat sitä vastaan ihmisyyden puolesta.

2. Sikäli kuin kykenemme, lähetämme materiaalista tukea kuten ruokaa ja käsitöitä niille veljille ja sisarille, jotka kamppailevat ympäri maailmaa.

Aloittaaksemme aiomme pyytää La Realidadin Hyvän hallinnon neuvostoa lainaamaan rekkaansa, jota kutsutaan nimellä ’Chompiras’ ja johon mahtuu noin kahdeksan tonnia. Aiomme täyttää sen maissilla ja kenties kahdella 200:n litran tynnyrillä öljyä tai bensiiniä, kumpaa he tahtovatkaan. Sitten toimitamme sen Kuuban lähetystöön Méxicossa, jotta he lähettäisivät sen avustuksena zapatisteilta Kuuban kansalle heidän vastarinnassaan Pohjois-Amerikan kauppasaartoa vastaan. Tai kenties lähempänä olisi jokin paikka minne sen voisi toimittaa, koska Méxicoon on pitkä matka ja jos ’Chompiras’ hajoaisi matkalla, olisimme pulassa. Teemme tämän sadonkorjuun aikaan – sato kasvaa nyt juuri pelloilla – ja ellei meitä vastaan hyökätä. Jos lähettäisimme sen jo seuraavien muutaman kuukauden aikana, maissi olisi pelkkiä nuoria tähkiä, joista ei tule edes hyviä tamaleja26. Parempi lähettää se marras- tai joulukuussa, tilanteen mukaan.

Aiomme myös tehdä sopimuksen naisten käsityöosuuskuntien kanssa lähettääksemme runsaasti kirjontatöitä niihin Euroopan maihin, jotka ehkä eivät vielä kuulu unioniin. Kenties lähetämme myös hieman luomukahvia zapatistien osuuskunnista, jotta he voivat myydä sen ja ansaita hieman rahaa kamppailuaan varten. Ja ellei se tule myydyksi, he voivat aina juoda pienen kupin kahvia ja puhua uusliberalismin vastaisesta kamppailusta. Ja jos on kylmä, he voivat kääriytyä zapatistien kirjomiin huiveihin, jotka kestävät hyvin jopa käsin ja kivin pesua eivätkä sitä paitsi päästä väriä pesussa. 

Ja aiomme myös lähettää Bolivian ja Ecuadorin alkuperäiskansojen veljille ja sisarille hieman geenimuuntelematonta maissia. Ja vaikka emme tarkkaan tiedäkään minne se tulisi lähettää, jotta se saapuisi perille, olemme halukkaita antamaan tämän pienen avustuksen.

3. Kaikille, jotka ovat mukana vastarinnassa kaikkialla maailmassa sanomme, että tulee olemaan enemmän mannertenvälisiä tapaamisia, vaikka vain yksi lisää. Kenties tämän vuoden joulukuu, tai seuraava tammikuu, meidän täytyy miettiä. Emme tahdo sanoa tarkkaa aikaa, koska kaikki – missä, milloin, miten  ja kuka – tulisi päättää yhdessä ja tasa-arvoisesti. Mutta älkäämme tehkö sitä esiintymislavalla niin, että vain muutama puhuu ja loput kuuntelevat. Tehkäämme se samalla tasolla siten, että jokainen puhuu, mutta järjestyneellä tavalla. Muutoin siitä tulee sekavaa, eivätkä sanat tule ymmärretyiksi. Kunnon järjestelyillä kaikki voivat kuulla ja kirjoittaa muistikirjoihinsa muiden vastarinnan sanat, jotta jokainen voi sitten puhua tovereidensa kanssa omassa maailmassaan. Ja mielestämme sen pitäisi olla paikassa, jonka vankila on oikein suuri siltä varalta, että he alistavat ja vangitsevat meidät. Silloin meillä ei olisi ahdasta. Olisimme vankeja, mutta hyvin järjestäytyneitä. Vankilassa voisimme jatkaa mannertenvälistä kokousta ihmisyyden puolesta uusliberalismia vastaan. Kerromme siis myöhemmin, mitä teemme päästäksemme sopimukseen siitä, miten pääsemme sopimukseen. Näin ajattelemme tekevämme sen, mitä haluamme maailmassa tehdä. Nyt seuraa...

Meksikossa...

1. Aiomme jatkaa kamppailua Meksikon intiaanikansojen puolesta, mutta ei enää vain heidän puolestaan eikä vain heidän kanssaan, vaan kaikkien riistettyjen ja sorrettujen meksikolaisten puolesta, heidän kanssaan ja kaikkialla maassa. Ja kun puhumme Meksikon riistetyistä, puhumme myös niistä veljistä ja sisarista, joiden on selviytyäkseen täytynyt lähteä Yhdysvaltoihin työn perässä.

2. Me aiomme kuunnella yksinkertaisia ja nöyriä meksikolaisia ja puhua heille suoraan, ilman välikäsiä tai välittäjiä. Ja sen mukaan mitä kuulemme ja opimme, aiomme yhdessä kaltaistemme nöyrien ja yksinkertaisten ihmisten kanssa rakentaa kansallisen kamppailun ohjelman, joka on selkeästi vasemmalla tai antikapitalistinen tai uusliberalismia vastaan tai kaikille meksikolaisille kuuluvien oikeudenmukaisuuden, demokratian ja vapauden puolesta.

3. Aiomme rakentaa tai jälleenrakentaa toisenlaisen tavan tehdä politiikkaa. Tavan, jossa on jälleen muiden palvelemisen henki ilman materiaalisia intressejä: uhrautumisen, omistautumisen, rehellisyyden ja sanansa pitämisen tavan. Tavan, jossa ainoana palkkana on hyvin täytetyn velvollisuuden tuoma tyydytys, tavan, joka ennen oli vasemmistolaisilla militanteilla, joita eivät pysäyttäneet lyönnit, vankila tai kuolema saati sitten dollarin setelit.

4. Aiomme myös luoda kamppailun, jotta laadittaisiin uusi perustuslaki tai lainsäädäntö, joka huomioi meksikolaisten ihmisten vaatimukset: asuntoja, maata, työtä, ruokaa, terveydenhuoltoa, koulutusta, informaatiota, kulttuuria, itsenäisyyttä, demokratiaa, oikeutta, vapautta ja rauhaa. Uusi perustuslaki, joka tunnustaa kansan oikeudet ja vapaudet ja joka puolustaa heikkoja vahvojen edessä.

Jotta näin tapahtuisi…

EZLN lähettää delegaation johtajistostaan tekemään tätä työtä maassa  määrittämättömäksi ajaksi. Tämä zapatistidelegaatio, yhdessä Kuudennen Lacandonin viidakon julistukseen liittyneiden vasemmistolaisten ihmisten ja organisaatioiden kanssa, menee paikkoihin, joihin heidät nimenomaan kutsutaan.

Tiedoksenne kerromme myös, että EZLN perustaa käytännön liittoutua vaaleihin osallistumattomien, itsensä teoriassa ja käytännössä vasemmistolaisiksi määrittelevien organisaatioiden ja liikkeiden kanssa seuraavien ehtojen mukaisesti:

Ei sopimuksille, jotka solmitaan ylhäällä ja pannaan toimeen alhaalla, sen sijaan sovimme kuuntelevamme ja organisoivamme ihmisten suuttumusta. Ei liikkeille, jotka myöhemmin petetään ne aloittaneiden ihmisten selkien takana, sen sijaan otamme aina huomioon osallistujien mielipiteet. Ei lahjuksien, aseman, etuisuuksien tai julkisten virkojen etsimistä vallassa olevilta tai valtaan pyrkiviltä, sen sijaan ulotamme tavoitteemme vaalikausia pidemmälle. Ei yrityksille ratkaista ongelmia ylhäältä käsin, sen sijaan rakennamme ALHAALTA KÄSIN JA TAVALLISIA IHMISIÄ VARTEN vaihtoehdon uusliberaalille tuhoamiselle, vasemmistolaisen vaihtoehdon Meksikolle.

Kyllä molemminpuoliselle kunnioitukselle järjestöjen autonomiaa ja itsenäisyyttä kohtaan, heidän kamppailujensa muodoille, heidän tavoilleen järjestäytyä, heidän sisäisille päätöksentekoprosesseilleen ja oikeutetulle edustukselleen. Kyllä selkeälle omistautumiselle kansallisen itsenäisyyden yhteiseen ja järjestelmälliseen puolustamiseen. Kyllä sähkön, öljyn, veden ja luonnonvarojen yksityistämisen jyrkälle vastustamiselle.

Toisin sanoen, kutsumme rekisteröitymättömiä vasemmistolaisia poliittisia ja sosiaalisia järjestöjä, ja niitä ihmisiä, jotka tunnustautuvat vasemmistolaisiksi kuulumatta rekisteröityihin poliittisiin puolueisiin, tapaamaan meidät sovittuna aikana, sovitussa paikassa ja sovitulla tavalla, jonka ehdotamme sopivalla hetkellä. Teemme tämän järjestääksemme kansallisen kampanjan,  vieraillaksemme kaikissa mahdollisissa isänmaamme kolkissa kuunnellaksemme ja organisoidaksemme kansamme ääntä. Siten se on kuin kampanja, mutta varsin toisenlainen, koska se ei ole vaalikampanja.

Veljet ja sisaret:
Tämä on sanamme, jonka julistamme:

Aiomme liittyä vahvemmin kamppailuihin ihmisyyden puolesta uusliberalismia vastaan koko maailmassa.

Ja aiomme tukea näitä kamppailuja, vaikka vain vähänkin.

Ja aiomme vaihtaa keskinäisen kunnioituksen vallitessa kokemuksia, tarinoita, ajatuksia ja unelmia.

Aiomme matkustaa Meksikossa ympäri maata uusliberalistisen sodan jättämissä raunioissa, ja niihin juurtuneiden ja niissä kukoistavien vastarintaliikkeiden luona.

Aiomme etsiä ja löytää ne, jotka rakastavat näitä maita ja taivaita yhtä paljon kuin mekin.
Aiomme etsiä La Realidadista Tijuanaan niitä, jotka haluavat järjestäytyä, kamppailla ja rakentaa sitä, mikä saattaa kenties olla tämän kansakunnan viimeinen toivo säästyä kuolemalta. Kansakunnan, joka on ollut olemassa ainakin siitä lähtien, kun kotka laskeutui kaktukselle ahmaistakseen käärmeen.(27)

Taistelemme saadaksemme demokratiaa, vapautta ja oikeutta niille meistä, joilta se on evätty.

Taistelemme toisenlaisen politiikan puolesta, vasemmistolaisen ohjelman  ja uudenperustuslain puolesta.

Kutsumme kaikkia alkuperäiskansoja, työläisiä, maanviljelijöitä, opettajia, opiskelijoita, kotirouvia, naapureita, pienyrittäjiä, pienkauppiaita, mikroyrittäjiä, eläkeläisiä, vammaisia, uskovaisia, tiedemiehiä, taiteilijoita, älymystöä, nuorisoa, naisia, vanhuksia, homoseksuaaleja, poikia ja tyttöjä osallistumaan itsenäisesti tai yhteisönä suoraan zapatistien KANSALLISEEN KAMPANJAAN, jonka tarkoitus on rakentaa toisenlainen tapa tehdä politiikkaa, kansallinen vasemmistolaisen kamppailun ohjelma ja uusi perustuslaki.

Tämä on siis viestimme siitä, mitä aiomme tehdä ja miten aiomme sen tehdä. On teidän tehtävänne päättää, liityttekö mukaan.

Pyydämme levittämämme sanan kanssa samaa mieltä olevia naisia ja miehiä – sellaisia, joilla on hyvä sydän ja hyvät aikomukset ja jotka eivät pelkää tai pelkäävät, mutta pystyvät hallitsemaan pelkonsa – lausumaan julkisesti ovatko he samaa mieltä esittämiemme ajatusten kanssa. Sillä tavoin näemme selvästi kuka, miten, missä ja milloin ottaa tämän uuden askeleen kamppailussa.

Ajatellessanne asiaa kerromme teille että tänään, vuoden 2005 kuudentena kuukautena, Zapatistien kansallisen vapautusarmeijan miehet, naiset, lapset ja vanhukset ovat tehneet päätöksensä ja allekirjoittaneet Kuudennen Lacandonin viidakon julistuksen. Ne, jotka osasivat, kirjoittivat nimensä ja ne, jotka eivät osanneet, jättivät puumerkkinsä. Mutta nykyään on vähemmän niitä, jotka eivät osaa kirjoittaa, sillä koulutus on kehittynyt zapatistien mailla, alueella, joka kapinoi ihmisyyden puolesta uusliberalismia vastaan.

Tämä on yksinkertainen viestimme, lähetetty niiden yksinkertaisten ja nöyrien ihmisten yleville sydämille, jotka kapinoivat epäoikeudenmukaisuuksia vastaan joka puolella maailmaa.

Demokratiaa!
Vapautta!
Oikeudenmukaisuutta!

Kaakkois-Meksikon vuorilta.
Maanalainen alkuperäiskansojen vallankumouksellinen komitea,
Zapatistien kansallisen vapautusarmeijan ylin sotilasjohto.(28)
Meksikossa vuoden 2005 kuudentena kuukautena.
 - -

1) Ejército Zapatista de Liberación Nacional
2) “¡Ya basta!”
3) los malos gobiernos / the bad governments, mahdollinen suomennos myös huonot hallitukset viitaten liitto- ja osavaltion eri tasojen hallintoihin.
4) “sociedad civil” / ”civil society”
5) Meksikon presidentti 1994–2000, Ernesto Zedillo
6) marcha de los 1111 / March of the 1111
7) marcha por la dignidad indígena / March of Indigenous Dignity
8) Partido Revolucionario Institucional / Institutional Revolutionary Party
9) Partido Acción Nacional / National Action Party
10) Partido de la Revolución Democrática / Party of the Democratic Revolution
11) Juntas de Buen Gobierno / Good Goverment Councils
12) "mandar obedeciendo" / ”govern by obeying”
13) Comité Clandestino Revolucionario Indígena / Clandestine Revolutionary Indigenous Committee, Maanalainen alkuperäiskansojen vallankumouksellinen komitea.
14) Insurgentet ovat täysipäiväisiä sissejä, jotka on koulutettu aseiden käytössä ja jotka asuvat leireissä kaukana kylistä. Heillä ei ole omaa perhettä ja usein he eivät käy kotikylissään vuosiin.
15) Milicianot asuvat kylissään ja heidät mobilisoidaan vain kriisitilanteissa, jolloin he liittyvät lähimpään insurgentejen yksikköön. Milicianon rooli on väliaikainen, usein joitakin vuosia. He osallistuvat yhteisön kokouksiin ja toimiin.
16) ”el coyote”, yleinen, halventava nimitys kahvinvälittäjille Latinalaisessa Amerikassa.
17) Tehdas, joka tuo maahan materiaaleja ja laitteita vero- ja tullivapaasti koottavaksi valmiiksi tuotteiksi, jotka taas viedään maasta – usein maahan, josta osat ovat tulleet. Yleisiä Meksikossa lähellä USA:n rajaa.
18) North American Free Trade Agreement, NAFTA
19) Meksikon yksinvaltaisen presidentin Porfirio Díazin mukaan nimetty aikakausi. Díaz hallitsi seitsemän kautta vuosina 1876 -1911 ja hänen valtakautensa päättyi Meksikon vallankumoukseen. Díaz mm. suosi suuria yksityisiä maatiloja pienviljelijöiden ja maatyöläisten kustannuksella, jotka joutuivat työskentelemään orjamaisissa olosuhteissa menetettyään maansa.
20) Microchangarro viittaa pienyrityksiin.
21) Vuodelta 1917 peräisin ollut artikla turvasi viljelijöiden oikeuden maahan, suojasi yhteisöllisessä omistuksessa olevia maita sekä asetti ehtoja yksityisessä omistuksessa olevan maan käytölle ja rajoitti sen määrää maaseudun yhteisöissä. Presidentti Salinasin uudistus muutti maanjakopolitiikkaa ja salli yhteisöllisten maiden myynnin ilman sääntelyä vuonna 1992.
22) Meksikon presidentti ja diktaattori vuosina 1976-80 ja 1884-1911.
23) Meksikon kansallinen öljy-yhtiö, joka mm. toimittaa bensiinin kaikille Meksikon kaupallisille huoltoasemille.
24) työttömien liike, joka kamppailee oikeuksiensa ja yhteiskunnallisen muutoksen puolesta suoran toiminnan keinoin, mm. järjestämällä tiesulkuja eli "piqueteseja".
25) maissista ja vedestä tehty juoma
26) maissin- tai banaaninlehteen käärittyä täytettyä maissitaikinaa
27) Muinaisen atsteekkien legendan mukaan atsteekit löytäisivät luvatun maan, kun näkisivät kotkan syövän käärmettä kaktuksen päällä. Satojen vuosien vaelluksen jälkeen he löysivät kotkan paikasta, jonka nimesivät Tenochtitlániksi ja josta myöhemmin tuli México. Symboli on myös Meksikon lipussa.
28) Comandancia General del Ejército Zapatista de Liberación Nacional / General Command of the Zapatista Army of National Liberation.

Bookmark and Share