San Andrésin sopimus ja Meksikon alkuperäiskansojen kamppailu autonomian puolesta

Zapatistien kansallisen vapautusarmeijan EZLN:n ja Meksikon hallituksen väliset rauhanneuvottelut alkoivat syksyllä 1995. Välittäjänä neuvotteluissa toimi kansalaisyhteiskunnan edustajista koottu Kansallisen neuvottelukomissio Conai ja niitä johtamaan perustettiin kaikkien kongressipuolueiden edustajista koostuva Sovinnon ja rauhan komissio Cocopa. Neuvotteluiden oli määrä kestää kuusi kuukautta ja sisältää kuusi kierrosta koskien vihollisuuksien lopettamisen lisäksi teemoja alkuperäiskansojen oikeudet ja kulttuuri, demokratia ja oikeus, hyvinvointi ja kehitys sekä naisten oikeudet. Neuvottelujen ensimmäinen vaihe aiheesta alkuperäiskansojen oikeudet ja kulttuuri käytiin lokakuussa 1995 Chiapasin ylängöllä San Andrés Larrainzarissa, jonka zapatistit nimesivät San Andrés Sacamh'en de los Pobresiksi.

EZLN:n esimerkki innosti Meksikon alkuperäiskansajärjestöjä yhä laajempaan toimintaan intiaaniväestön aseman parantamiseksi osana hallituksen kanssa käytyjä San Andrésin rauhanneuvotteluja. EZLN oli alkanut lokakuusta 1995 lähtien laatia ohjelmaa dialogille alkuperäiskansojen oikeuksien ja kulttuurin puolesta. Samankaltaista työtä tehtiin myös muissa järjestöissä. Esimerkiksi Moniarvoinen valtakunnallinen alkuperäiskansojen kokous ANIPA keräsi laaja osanoton alkuperäiskansanryhmistä. EZLN:n avoimen kapinallisesta linjasta poiketen ANIPA:n kokoontumisissa tosin todettiin, että kolmitasoisen eli kyläyhteisön, kunnan ja alueen käsittävän autonomian saavuttamiseksi tulee toimia laillista tietä. Tarkoitus oli hakea tunnustus alkuperäiskansojen laillisille instituutioille ja käytännöille. Vanhat tavat ja käytännöt eivät kuitenkaan sovellu käyttöön sellaisenaan, jos ne esimerkiksi loukkaavat naisten oikeuksia.

San Christóbal de las Casasissa Chiapasissa kokoontui tammikuussa 1996 EZLN:n koolle kutsuma Valtakunnallinen alkuperäiskansojen foorumi, jonka tarkoituksena oli määritellä neuvottelukohdat hallituksen kanssa. Foorumiin osallistui yli 300 edustajaa ainakin 35:stä eri alkuperäiskansan yhteisöstä. ANIPA:n ja muiden alueellisten ja valtakunnallisten kokousten aikana tehty työ sai aikaan sen, että neuvoteltavasta sisällöstä päästiin nopeasti yksimielisyyteen. Kaikki alkuperäiskansajärjestöt hakivat laillista tunnustusta itsemääräämisoikeudelleen ja alueellisen autonomian perustamista. Foorumissa sovittiin myös Valtakunnallisen alkuperäisväestön kongressin (CNI) perustamisesta.

EZLN ja Meksikon hallitus allekirjoittivat San Andrésin sopimuksen 16. helmikuuta 1996. Sopimus käsitti viisi lukua, yhteensä 40 sivua aiheesta alkuperäiskansojen oikeudet ja kulttuuri. EZLN julkaisi virallisen tiedotteen hyväksyen sopimuksen mutta ilmaisten samalla pettymyksensä ”minimisopimukseen”. Sopimus ei käsitellyt maakysymystä, maatalousuudistusta eikä alkuperäiskansojen kunnallista ja alueellista autonomiasysteemiä, jonka avulla alkuperäisväestön yhteisölliset oikeudet voisivat toteutua.

Sopimusneuvottelut olivat pettymys myös ANIPA:lle, joka kokoontui viidennen kerran huhti-toukokuussa 1996. San Andrésin neuvottelujen loppuvaiheessa asiat olivat huonosti: Valtakunnallisessa alkuperäiskansojen foorumissa määriteltyä ohjelmaa ei enää otettu huomioon. ANIPA:n kokoukseen osallistuneiden kritiikin mukaan intiaanijärjestöt olivat jääneet pelkkään tarkkailijan asemaan. Neuvotteluihin osallistui 20 EZLN:n edustajaa, joista vain kuusi kuului alkuperäisväestöön eikä heistä kukaan ollut Chiapasista. ANIPA:n jäsenet toistivat sitoumuksensa jatkaa kamppailua, kunnes virallisen autonomian kolme tasoa on saavutettu.


Neuvottelujen kariutuminen ja Meksikon hallituksen lakiehdotus

Maaliskuussa 1996 neuvottelut jatkuivat teemasta demokratia ja oikeudenmukaisuus. Hallituksen edustajat kuitenkin vaikeuttivat neuvotteluja välttäen aiheiden ulottamista kansalliselle tai perustuslailliselle tasolle, ja armeijan joukkoja siirtyi lisää Chiapasiin. Elokuussa 1996 EZLN katkaisi osallistumisensa San Andrésin neuvotteluihin ja julkaisi syyskuussa tiedotteen, jossa ilmaistiin viisi vähimmäisehtoa, joiden täytyttyä rauhanneuvotteluja voitaisiin jatkaa. Ensimmäinen ehdoista oli, että hallitus virallistaisi San Andrésin sopimuksen. Lisäksi hallituksen tulisi lähettää neuvotteluihin päätösvaltainen, zapatisteja kunnioittava neuvotteluryhmä sekä tehdä vakavia ja konkreettisia aloitteita demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta neuvoteltaessa. EZLN vaati myös Toimeenpano- ja vahvistuskomission asettamista. Zapatisteiksi epäiltyinä vangitut henkilöt pitäisi vapauttaa, ja armeijan ja poliisin olisi lopetettava intiaaniyhteisöjen ahdistelu.

Marraskuussa 1996 asetettiin Toimeenpano- ja vahvistuskomissio Cosover sopimusten voimaansaattamista varten. EZLN, Cocopa ja Conai työstivät edelleen perustuslain muutosehdotusta. Lainsäädännöllisenä komissiona toimiva Cocopa sai valtuudet muotoilla perustuslain muutosehdotuksen lakiehdotukseksi, johon hallitus ja EZLN voivat vastata vain kyllä tai ei ilman muutoksien tekemistä.

EZLN ja Meksikon hallitus hyväksyivät Cocopan lakialoitteen 29. marraskuuta. EZLN allekirjoitti aloitteen hyvän tahdon eleenä, vaikka kaikki San Andrésissa sovittu sisältö ei ollutkaan mukana. Joulukuussa sisäministeriö kuitenkin hylkäsi Cocopan ehdotuksen, ja presidentti Ernesto Zedillo pyysi 7. joulukuuta 1996 15 päivää harkinta-aikaa Cocopan ehdotuksen tutkimiseksi neuvonantajiensa kanssa. Zedillo ei vastannut kyllä tai ei vaan esitti Meksikon hallituksen vastaehdotuksen, jossa oli 27 muutosta Cocopan ehdotukseen ja vielä enemmän eroavaisuuksia San Andrésin sopimuksen kanssa. Zedillon mukaan alkuperäiskansojen autonomia olisi uhka valtion yhtenäisyydelle. Presidentin vastauksesta lähtien San Andrésin sopimuksen noudattaminen helmikuun 1996 muodossa on ollut zapatistien keskeinen vaatimus.


Hallituksen lakiehdotus

Meksikon hallituksen lakiehdotus eroaa ratkaisevasti Cocopan versiosta, jonka EZLN oli hyväksynyt. Meksikon hallituksen asenteesta kertoo sen valtaa korostava sanamuoto, jonka mukaan perustuslaki myöntää alkuperäiskansojen oikeudet eikä vain tunnusta niitä jo olemassa olevina. Toiseksi ehdotus rajoittaa alkuperäiskansojen autonomian vain kyläyhteisöjen sisällä harjoitettavaksi, eikä tunnusta alkuperäiskansoja autonomian ja vapaan päätäntävallan omaaviksi toimijoiksi kansallisen lainsäädännön tasolla. Hallituksen ehdotus ei tunnusta alkuperäiskansojen lainkäyttöoikeutta, vaan jättää alkuperäiskansojen menettelyt, ratkaisut ja päätökset valtion viranomaisten vahvistettaviksi. Hallituksen versiosta puuttuu luonnonvarojen käyttöä koskevasta kohdasta kokonaan maininta maista ja territorioista alkuperäisväestön asuinalueena, jonka luonnonvaroja on oikeus käyttää ja hyödyntää. San Andrésin sopimuksessa territorio käsittää alkuperäiskansan käyttämät ja asuttamat maa-alueet kokonaisuudessaan.

Hallituksen versio jättää pois San Andrésin sopimuksessa ja kansainvälisen työjärjestö ILO:n alkuperäiskansasopimuksessa numero 169 esitellyn tavan määritellä kunta ja yhteisö sekä näiden hallinto ynnä muut toimielimet alkuperäisväestöä edustavaksi alkuperäisväestön oman identiteetin tiedostamisen perusteella. Hallituksen versio mainitsee lain soveltamisen kohteina vain kunnat, joissa alkuperäisväestö on enemmistönä. Intiaaniyhteisöjä ei myöskään tunnusteta julkisoikeuden piiriin kuuluviksi kokonaisuuksiksi. Hallituksen versiosta on jätetty pois alkuperäisväestön oikeus määritellä menetelmät valtuutettujen valitsemiseksi kunnallisella tasolla ja oikeus nimittää edustajansa.

Kaiken kaikkiaan Meksikon hallituksen lakiehdotus siis mitätöi San Andrésin sopimuksessa ja edelleen Cocopan lakiehdotuksessa esitellyn autonomian kolmella tavalla: kieltämällä alkuperäiskansojen oikeuden itsehallintoon, omien sisäisten normiensa mukaisten menetelmien soveltamiseen ja oikeuden omien territorioidensa luonnonvarojen yhteiseen hyödyntämiseen. Uusi lakiehdotus rikkoo myös ILO:n alkuperäiskansasopimusta numero 169, jonka Meksiko on hyväksynyt.

EZLN ilmoitti tammikuussa 1997, ettei se hyväksy uutta ehdotusta, vaan San Andrésin sopimuksen täyttäminen on edelleen ehtona neuvottelujen jatkamiselle. Alkuperäisen esityksen puolustaminen jäi Cocopan vastuulle, ja EZLN lupasi odottaa Cocopan julkista ilmoitusta ennen minkäänlaisen päätöksen tekemistä. Maaliskuun neljäntenä päivänä 1997 Cocopa ilmoitti kuitenkin vetävänsä San Andrésin sopimukseen perustuvan lakiehdotuksensa pois.


Vuoden 2001 alkuperäiskansalaki

Marraskuussa 1997 Meksikon hallitus toivoi Cocopalta jatkoa rauhanneuvotteluille, mutta ei tehnyt mitään zapatistien viiden ehdon täyttämiseksi. EZLN toisti vaatimuksensa viidestä ehdosta muistuttaen San Andrésin sopimuksen merkityksestä. Tammikuussa 1998 kokoontunut Alkuperäiskansojen kansallinen kongressi CNI vaati San Andrésin sopimuksen laillistamista.

Maaliskuussa 1998 sisäministeriö esitteli uuden rauhanstrategiansa: Meksikon hallitus aikoi yksin tuottaa ja esitellä kongressille alkuperäiskansoja koskevan lakiehdotuksen ilman yhteistyötä Cocopan, Conain tai EZLN:n kanssa. Konservatiivis-liberaalinen oikeistopuolue PAN teki myös oman ehdotuksensa, johon ei sisältynyt San Andrésin sopimusta vaan oma poliittinen ohjelmansa. Conai tuomitsi uudet lakiehdotukset. Myös ANIPA:n seitsemäs kokous marraskuussa 1998 vaati San Andrésin sopimuksen täyttämistä kokonaan.

Vicente Fox valittiin Meksikon presidentiksi kesäkuussa 2000. Joulukuussa 2000 Fox esitteli kongressille perustuslain uudistusehdotuksen, joka noudatti pitkälti presidentti Zedillon hallituksen vesittämää versiota Cocopan alkuperäisestä San Andrésin sopimukseen perustuneesta ehdotuksesta. Uudessa lakiehdotuksessa alkuperäisväestön yhteisöjen oikeus yhdistymiseen rajattiin vain jo olemassa oleviin kuntiin, eli siinä ei tunnustettu yhteisöjen ja kuntaryhmien oikeutta yhdistyä ja muuttaa rajoja sellaisissa kunnissa, joissa on alkuperäisväestön kyliä. Toinen alkuperäisväestön oikeuksia rajoittava muutos Zedillon versioon oli lisäys, että alkuperäiskansojen asutuksen sijainti otetaan huomioon vaalipiirejä rajattaessa intiaanien edustuksen takaamiseksi ”mahdollisuuksien mukaan”.

Helmikuussa 2001 alkoi EZLN:n laajaa kannatusta saanut marssi Méxicoon presidentti Foxin painostamiseksi panemaan San Andrésin sopimus täytäntöön. Huhtikuussa 2001 kongressi hyväksyi Foxin esittelemän uuden alkuperäiskansalain ja EZLN lopetti muodollisesti keskustelut hallituksen kanssa. EZLN ilmoitti, ettei sen ja hallituksen välillä tule olemaan kontaktia ennen kuin Cocopan lakiehdotus saa perustuslaillisen tunnustuksen. Myös Alkuperäiskansojen kansallinen kongressi CNI tuomitsi jyrkästi uuden lain toukokuun ensimmäisen päivän julistuksessaan ilmoittaen puolustavansa Cocopan lakiehdotusta.

Hallituksen versio alkuperäiskansalaista ratifioitiin Meksikon osavaltioissa kevään ja alkukesän aikana, ja laki astui voimaan 15. elokuuta 2001. Lakia vastaan osoitettiin mieltä ja sen hyväksymisprosessin laillisuus kyseenalaistettiin sekä alkuperäiskansajärjestöjen että kansalaisyhteiskunnan toimesta. Intiaanikansojen valtakunnallinen kokous Chilpancingossa Guerrerossa syksyllä 2002 järjesti marsseja ja mielenosoituksia sekä asetti tiesulkuja eri puolilla Etelä-Meksikoa jatkona kamppailulle San Andrésin sopimuksen laillistamiseksi. Uutta lakia vastaan tehtiin 320 valitusta, jotka Meksikon korkein oikeus hylkäsi vuoden 2002 syyskuussa. Korkein oikeus ilmoitti, ettei valitusten käsittely kuulu sen toimivaltaan.

Vesitetyn lain hyväksyminen osoitti EZLN:n mukaan, että sekä hallitus, oikeuslaitos että kaikki pääpuolueet ovat pettäneet alkuperäiskansoille tehdyt lupaukset. Lakiuudistus sinetöi EZLN:n päätöksen olla neuvottelematta hallituksen kanssa ja aiheutti välirikon koko poliittiseen järjestelmään puolueet mukaan lukien. Zapatistien linjaksi muodostui toteuttaa itsehallintoaan kysymättä siihen keneltäkään lupaa, mikä on innostanut myös muita alkuperäiskansayhteisöjä itsehallintonsa omaehtoiseen kehittämiseen.

 

Minna Lämsä

 

Lähteet

Alonso, Jorge: The Indigenous Law: A Mocking Step Backwards. Revista Envio Digital. 29.6. 2009. <http://www.envio.org.ni/articulo/1501>

EZLN: The Dialogue of San Andrés Accords and the Rights of Indigenous Culture: III. The Struggle for Indigenous Rights Declaration. 29.6.2009. <ttp://www.struggle.ws/mexico/ezln/1996/advisors_on_SA_deal.html>

EZLN: Why We Reject the Government Proposal on San Andrés Reforms. 29.6.2009. <http://www.struggle.ws/mexico/ezln/1997/ccri_why_reject_jan.html>

Global Exchange: San Andrés Accords. The History and Importance of the San Andrés Accords. 29.6.2009. <http://www.globalexchange.org/countries/americas/mexico/SanAndres.html>

Gutiérrez, Margarita – Palomo, Nellys: A Woman's Eye View of Autonomy. Teoksessa Indigenous Autonomy in Mexico. Toim. Aracely Burguete Cal y Major. 2000 IWGIA.

Muñoz Ramírez, Gloria: The Fire and the Word. A History of the Zapatista Movement. 2008 City Lights Books.

Netwarriors Report I: The Declaration of San Christóbal. National Congresss of Indigenous Peoples, 10 and 11 January 1998. 29.6.2009. <http://www.hartford-hwp.com/archives/41/242.html>

Pye, Geralyn: Something Positive in Mexico? The Law of Indigenous Communities and People's Rights in Oaxaca. Indigenous Law Bulletin. 29.6.2009. <http://www.austlii.edu.au/au/journals/ILB/1999/74.html>

Revista Envio Digital: A War Between Indigenous Memory and Government Amnesia. 29.6.2009. <http://www.envio.org.ni/articulo/1328>

Ruiz Hernández, Margarito: The Plural National Indigenous Assembly for Autonomy (ANIPA). The Process of Creating a National Legistlative Proposal for Autonomy. Teoksessa Indigenous Autonomy in Mexico. Toim. Aracely Burguete Cal y Major. 2000 IWGIA.

San Andrés Accords. 29.6.2009. <http://flag.blackened.net/revolt/mexico/ezln/san_andres.html>

Sipaz: Brief History of the Conflict in Chiapas 1994 – 2007. 29.6.2009. <http://www.sipaz.org/fini_eng.htm>

Valkohaalarit: EZLN:n ja Meksikon hallituksen välisten rauhanneuvottelujen kronologinen historia ajalta 1.1.1994 – 1.8.1997. 29.6.2009. <http://www.ecn.org/valkohaalarit/suomi/ezlnkron.htm>

Ybarra, Megan: The Indigenous Rights Law. A Timeline of Events (1996 – 2002). 29.6.2009. <http://www.globalexchange.org/countries/americas/mexico/news/349.html>

Bookmark and Share