Metsänsuojelu ja yhteisöllinen maanomistus Etelä-Meksikossa

Kokemukset Etelä-Meksikosta osoittavat, että maan yhteisöllisellä omistuksella ja hallinnoinnilla on positiivisia vaikutuksia metsien ja biodiversiteetin säilymisen kannalta. Metsien säilyminen on tärkeää maaseutuyhteisöille ja yhteisöjen usein jo olemassa olevat omat päätöksentekojärjestelmät sopivat myös metsiensuojeluhankkeiden hallinnointiin. Metsien säilymisen kannalta on keskeistä tukea maan säilymistä yhteiskäytössä.

 

Chiapas: virallisten ohjelmien riittämättömyys

Perinteiset Meksikon liittovaltion valvomat metsiensuojeluohjelmat suojelualueineen ovat riittämättömiä liikahakkuiden, eroosion ja ylilaiduntamisen pysäyttämiseksi Etelä-Meksikossa. Esimerkiksi Chiapasissa valtio kyllä tukee taimitarhoja ja valvoo metsiä rangaistavien laittomien hakkuiden varalta, mutta virallinen valvonta on vähentynyt maaseutualueille suunnattujen varojen pienennyttyä ja julkisen metsänhoidon henkilökunnan määrän vähennyttyä. Lisäksi suojelualueiden perustaminen yleensä ärsyttää paikallista väestöä, koska se kumoaa perinteiset maankäyttöoikeudet. Metsät ovat tärkeitä toimeentulon kannalta, koska niistä saadaan mm. polttopuuta, rakennusaineksia ja lääkekasveja.

Mitä enemmän yhteiskäytössä olevaa maata yhteisön alueella on, sitä paremmin metsät ovat säilyneet Chiapasin ylänköalueilla Sergio Cortinan tekemän tutkimuksen mukaan. Virallinen politiikka ollut epäsuotuisaa metsien säilymisen kannalta, mutta yhteisöt ovat kiinnostuneita metsistään. Tulevaisuuden haasteena onkin yhteisöjen sisäisen yksimielisyyden saavuttaminen metsien suojelun suhteen eli maan säilyminen yhteiskäytössä eikä lohkominen yksityisiksi palstoiksi. Monilta yhteisöiltä puuttuu myös hallituksen hyväksymä virallinen metsänkäyttösuunnitelma, joka toisi oikeuden päättää metsänkäytöstä.

Jotta yhteisöt pystyisivät vastaamaan hallinnon vaatimuksiin, tarvittaisiin lisää koulutusta ja neuvontaa hallintoasioissa kuten myös monissa metsänhoitoon liittyvissä käytännön asioissa. Metsätalous olisi saatava tuottavammaksi, jotta paikallisella väestöllä olisi paremmat toimeentulon mahdollisuudet. Metsäkysymys kytkeytyy myös moniin laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuten viljelykelpoisen maan omistukseen. Väestönkasvu johtaa metsien raivaamiseen maatalousmaaksi nuorisolle, vaikka viljely on hankalaa vuoristossa ilmaston sekä maan ohuen pintakerroksen ja kivisyyden vuoksi.

 

Oaxaca: alkuperäiskansojen itsehallinto ja suojeluhankkeet

Oaxaca on biodiversiteetiltään Meksikon monipuolisinta aluetta. Maailman luonnonsäätiö WWF:n tukemat yhteisölliset metsiensuojeluhankkeet ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja suhteellisen kestäviksi keinoiksi sekä ympäristönsuojelussa että alkuperäiskansayhteisöjen kulttuurisen ja taloudellisen kehityksen toteuttamisessa Oaxacassa. Lähes 80% osavaltion maa-alueesta on yhteisöllisessä omistuksessa ja osavaltion lainsäädäntö takaa alkuperäiskansayhteisöille ainakin periaatteessa poikkeuksellisen laajat itsehallinnolliset oikeudet. Yhteisöjen omat ympäristönsuojeluohjelmat ovat yleensä pitkän tähtäimen suunnitelmia, jotka liittyvät yhteisön tulevaisuuden suunnitelmiin ja arvomaailmaan. Maankäytön hallinta omien instituutioiden avulla koetaan tärkeäksi yhteisöllisten oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta. Paikallinen väestö vastustaakin usein virallisten suojelualueiden perustamista mailleen, koska niitä pidetään yhteisöjen etujen vastaisina.

Yhteisöjen maankäyttöoikeuden jatkuvuus ja perinteisen tiedon sekä käytäntöjen elvytys, ylläpito ja vahvistaminen ovat tärkeitä myös ympäristönsuojelun kannalta. Yhteisöllisissä suojeluprojekteissa käytetään yhteisöjen omia yksinkertaisia ja avoimia hallinto- ja päätöksentekomenetelmiä. Usein suojeluprojekteista päätetään yhteisökokouksissa, jotka ovat demokraattisia ja avoimia kaikille yhteisön jäsenille ja jotka toimivat yhteisöjen korkeimpina auktoriteetteina. Suojelusuunnitelmat kirjataan välittömästi yhteisön lakeihin ja ne ovat hallinnoitavissa ja toteutettavissa riippumatta ulkopuolisista tahoista ja rakenteista.

Yhteisöllisissä hankkeissa suojelualueita ei valita vain harvinaisten lajien esiintymisen perusteella, vaan suunnitelmissa otetaan huomioon luonnonvarojen käyttö yhteisön hyödyksi. Suojelusta koituva konkreettinen hyöty mahdollistaa terveen suhteen taloudellisen toiminnan kanssa. Ylläpitokustannukset jäävät yleensä mataliksi, koska yhteisön jo olemassa olevia järjestelmiä käytetään hyväksi suojelualueen hoidossa esimerkiksi hallinnossa ja metsäpalojen sammutuksessa.

 

UZACHI:n metsänsuojeluohjelma

Oaxacan zapoteekki-chinanteekkiyhteisöjen liitto UZACHI perustettiin vuonna 1989, jolloin tehtiin myös yhteisöllinen metsänhoitosuunnitelma. Yhteisöjen metsät olivat aiemmin ulkopuolisten puutavarayhtiöiden hallinnassa, mutta metsien hyväksikäytön haluttiin loppuvan. Metsänkäyttöstrategiaan kaivattiin laajennuksia ja haluttiin turvata maiden biologinen monimuotoisuus. Suunnitelmassa tunnustettiin yhteisön taloudelliset tarpeet ja maankäytön suunnittelun tarve. Oaxacan osavaltion lainsäädäntö tarjoaa pohjan suojeluohjelmien kehittämiselle: yhteisöillä on oikeus päättää maidensa ja luonnonvarojensa käytöstä. Maankäyttösuunnitelma sisältyy nykyisin UZACHI:n yhteisöjen lakeihin.

Melkein puolet UZACHI:n omistamista maista eli noin 13 500 ha on suojeltu. Metsistä on suojeltu 65%. Alueen metsäluonto on monipuolinen: leveälehtistä trooppista metsää, kuusimetsää ja leveälehtistä lauhkean vyöhykkeen metsää. UZACHI:n muodostavat kolme zapoteekkiyhteisöä ja yksi chinanteekkiyhteisö, ja se toimii yhteistyössä paikallisen maatalousjärjestö ERA A.C.:n kanssa.

Luonnonvarojen kestävän käytön projekteihin kuuluvat sienien ja koristekasvien kuten orkideojen viljely, koulutus- ja tutkimuspalvelut sekä puiden istutus hiilidioksidin sitomiseksi. UZACHI tehnyt uraauurtavaa työtä alkuperäisväestön ja pienviljelijöiden yhteisöjen kestävän kehityksen projektien alalla Meksikossa ja Keski-Amerikassa. Taustalla on perinteisten tuotantomenetelmien ja yhteisen osallistumisen korostaminen sekä territoriaalisen autonomian vahvistaminen. UZACHI:n esimerkki on osoittanut, että on mahdollista solmia sopimuksia teollisuuden kanssa yhteisöjen hyödyksi ja tehdä aloitteita luonnon hoitamiseksi samalla tutkimusta edistäen.

 

Minna Lämsä

 

Lähteet

Cortina, Sergio: Survival of the Forests and the Common Property in the Highlands of Chiapas, Mexico. El Colegio de la Frontera Sur. <http://www.iascp.org/bali/papers/Cortina_Sergio.pdf>

WWF: Case Study on the Communally Protected Areas Experience in Oaxaca. 2002. <http://www.wwf.org.mx/wwfmex/descargas/02_community_protected_areas_oaxaca.pdf>

 

Bookmark and Share