Vapautuksen teologia Chiapasissa

Yksi Chiapasin lukuisista sosiaalista ja poliittista uudistusta vaativista liikkeistä on katolisen kirkon piirissä vaikuttava vapautuksen teologia, joka kehittyi 1960-luvulla katolisen papiston alkaessa yhä vahvemmin puolustaa köyhimmän väestönosan oikeuksia.

Chiapasin piispaksi vuonna 1960 valittu Samuel Ruíz García yritti hillitä protestanttisuuden suosion kasvua Keski- ja Etelä-Chiapasissa. Ruíz alkoi opettaa maallikoita, jotka saattoivat edelleen levittää kirkon opetuksia paikallisille asukkaille ja johtaa jumalanpalveluksia. Nämä katekeetat myös perustivat kouluja ja terveyskeskuksia sekä tuottajien osuuskuntia syrjäseuduille. Chiapasissa oli 1960-luvulla noin kaksisataa katekeettaa mutta 1980-luvun lopussa jo yli kahdeksantuhatta.

Piispa Ruíz suostutteli vuonna 1974 valtion Intiaaniasiain osaston rahoittamaan konferenssia alkuperäiskansojen oikeuksista ja tilanteesta. Tässä noin kolmensadan intiaaniyhteisön edustajien tapaamisessa keskusteltiin vääryyksistä ja pettymyksistä sekä mietittiin niihin ratkaisuja. Konferenssissa laadittiin vaatimuslista, joka sisälsi työlakien täytäntöönpanon, lisää valtion kouluja ja terveyspalveluja sekä maan uudelleenjakamisen maatyöläisille. Joidenkin osallistujien mielestä 'caciquet' eli paikalliset johtajat pitivät otteessaan kyliä ja riistivät ystäviään ja naapureitaan. Yleinen näkemys oli kuitenkin se, että alkuperäisväestöön kuulumattomat paikalliset yrittäjät käyttivät hyväkseen alueidensa intiaaniyhteisöjä. Meksikon hallituksen velvollisuus olisi siis siirtää maata rikkailta maanomistajilta maattomille köyhille ja rangaista 'ladinoja' (valkoinen tai mestitsi), jotka toistuvasti rikkoivat sopimuksia, myivät tuotteita ylihintaan ja jättivät palkat maksamatta. Vaatimuslista järkytti paikallisia maanomistajia ja elinkeinonharjoittajia, jotka varoittivat viranomaisia Samuel Ruízin ja hänen seuraajiensa muodostamasta poliittisesta uhasta.

Katekeetat näyttivät konferenssissa kuvattua dokumenttia intiaaniyhteisöissä eri puolilla Chiapasia. He aloittivat myös Meksikon ja Chiapasin poliittisen ja taloudellisen historian opettamisen paikallisilla maya-kielillä, kuten tzeltaliksi ja mamiksi.

Meksikon perustuslaki kieltää katolisen kirkon papistoa osallistumasta politiikkaan, joten Ruíz perusti diakoneiksi kutsuttujen maallikoiden verkoston lobbaamaan köyhien asiaa Meksikon hallituksessa. Diakonit puolestaan muodostivat Juuret-salaseuran edistämään alkuperäisväestön arvoja ja oikeuksia. Juuret osallistui vaalipolitiikkaan ja työläisten järjestäytymiseen. Paikallisiin projekteihin tarvittiin yhä enemmän väkeä 1970-luvun puolivälissä, joten piispa Ruíz kutsui Chiapasiin maolaisia aktivisteja muualta Meksikosta. Ruízin tarkoituksena oli käännyttää maolaisaktivistit katekeetoiksi, mutta nämä saavuttivatkin ideoineen suosiota diakonien, Juurten sekä tuottajien ja kuluttajien osuuskuntien keskuudessa.

Vuonna 1993 Samuel Ruíz sai vihiä suunnitteilla olevasta sissivallankumouksesta, ja yritti puhua väkivallattoman vaihtoehdon puolesta Itä-Chiapasin sademetsissä. Ruíz osallistui myös EZLN:n ja Meksikon hallituksen välisiin rauhanneuvotteluihin. Tilanomistajat pitivät kuitenkin vapautuksen teologiaa ja Ruízin salaisia kommunistiyhteyksiä osasyynä Chiapasin levottomuuksiin.

 

Pueblo Creyente

Uskon yhteisö (Pueblo Creyente) on vapautuksen teologiaan perustuva Chiapasin hiippakunnan toimikunta, joka voidaan työnsä vaikutuksen ja laajuuden ansiosta määritellä yhteiskunnalliseksi liikkeeksi. Yhteisö sai alkunsa vuonna 1991, jolloin kutsuttiin edustaja jokaiselta hiippakunnan pastorin alueelta neuvottelukokoukseen. Tarkoituksena oli löytää keinoja yhteiskunnan muutokseen Chiapasin alkuperäisväestön syrjinnän lopettamiseksi. Tästä 36 neuvonantajan kokouksesta muodostui puolipysyvä kokoontuminen, joka oli Uskon yhteisön perustana. Paimenkirjeessä marraskuulta 1993 kysytään: ”Sen sijaan, että odotettaisiin yhteiskunnallisten rakenteiden muuttumista historiallisesti sorrettujen epätoivon vuoksi, eikö olisi parempi astua uudelle polulle?” Tämä dokumentti oli merkkinä perustavaa laatua olevasta muutoksesta aiemmin maanalaisten kansanliikkeiden toiminnassa, joka johti zapatistien kansannousuun sekä edelleen San Andrésin sopimuksen allekirjoittamiseen.

"On mahdotonta puhua Uskon yhteisöstä yhteiskunnallisena liikkeenä tuntematta sen läsnäoloa kahden vaihtoehdon välisessä jatkuvassa kamppailussa: kuoleman eli uusliberalismin, ja elämän. Vaihtoehtoisen maailman rakentaminen tosin muuttuu kaiken aikaa vaikeammaksi."

Uskon yhteisö on tehnyt vuosien varrella lukuisia pyhiinvaellusmatkoja tekaistujen syytteiden perusteella pidätettyjen vapauttamiseksi. Ensimmäinen tapaus oli isä Joel Padrónin vapauttaminen vuonna 1991. Hallitus syytti ”sissipapiksi” nimitettyä Padrónia kumouksellisen toiminnan kannattamisesta ja maanomistajat puolestaan maanvaltauksiin yllyttämisestä. Pyhiinvaellusmatkasta muodostui marssi San Christóbal de las Casasista osavaltion pääkaupunki Tuxtla Gutierreziin, ja 49 päivän kuluttua isä Padrón vapautettiin kansalaisten painostuksen ansiosta. Tässä mielessä Uskon yhteisö on juuriltaan samanlainen kuin poliittiset liikkeet, mutta se on pysynyt kirkon piirissä synodin alaisena yhdistämällä uskontoa politiikkaan ja toimimalla ilman määrättyä poliittista tarkoitusta.

Uskon yhteisön paimenkirjeessä todetaan: "Voimme valita elämän tai ikuisen kuoleman; Jumalan tai rahan ja vallan epäjumalat; vapauden tai sorron; elämän ja yhteisön rakentamisen tai kulutuskulttuuriin uppoamisen. " Uskon yhteisön tavoitteena on poliittinen, yhteiskunnallinen ja ideologinen dekolonisaatio. Liikkeen jäsenillä on selvä tietoisuus oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien, rauhan ja sovinnon puolesta kamppailemisesta alkuperäisväestön ja köyhien kirkon kirkon piirissä. Enemmistö Uskon yhteisön jäsenistä on maya-kansaa.

Heinäkuussa 2009 järjestettiin Uskon yhteisön 18. kokous San Christóbal de las Casasissa Chiapasissa. Tällöin muisteltiin liikkeen historiaa ja pohdittiin tulevia haasteita. ”Tulevaisuudessa meidän on oltava moniarvoisia, yhteistyöhaluisia, avoimia ja helposti lähestyttäviä; suvaitsevia ja kunnioittavia. Samanlaisuus ei ole välttämätöntä mutta kunnioitus ja ymmärrys ovat.”

 

Minna Lämsä

Toinenmeksiko.org sivuilla luettavissa myös laajempi artikkeli vapautuksen teologiasta Latinalaisessa Amerikassa.

Lähteet

Sipaz: Journey of the ”Community of Faith”: Reflection and Action on a Changing Reality. 14.9.2009 [SIPAZ-e] SIPAZ Report Vol. XIV # 2 - August 2009, <http://www.sipaz.org/fini_eng.htm>

Zirakzadeh, Cyrus Ernesto: Social Movements in Politics. A Comparative Study. Gordonsville, VA, USA. 2006 Palgrave Macmillan.

Kuvat: http://chiapas.indymedia.org/display.php3?article_id=172936

Bookmark and Share