Chiapasin zapatistikapinalliset ja Toinen kampanja

Meksiko on valtava maa sekä maantieteellisesti että väestöllisesti, se koostuu 32 osavaltiosta ja reilusta 109 000 000 asukkaasta. Chiapas on Meksikon eteläisin ja köyhin osavaltio. Sen reilusta 4 miljoonasta asukkaasta noin yksi kolmasosa on mayoja. 1990-luvun puoleen väliin tultaessa luku- ja kirjoitustaidottomuus oli selvästi korkeampi kuin muualla maassa, alle puolella kotitalouksista oli juoksevaa vettä ja vain kolmasosalla oli sähkö. Aliravitsemusprosentti on Meksikon korkein: perusruokavalio koostuu maissista, pavuista ja tortilloista. Tästä huolimatta Chiapas on luonnonvaroiltaan äärimmäisen rikas: se tuottaa 13% maan maissista, 5% puutavarasta, 4% pavuista, 13% kaasusta ja 54% vesivoimasta. Tämän lisäksi Chiapas tuottaa mm. karjaa, hunajaa, avokadoja, banaaneja ja kaakaota. Tuntuuko yhtälö kummalliselta? Chiapas on Meksikolle sitä, mitä koko Latinalainen Amerikka on ollut Euroopalle satojen vuosien ajan: raaka-ainevarasto, joka imetään tyhjiin ja jätetään sitten oman onnensa nojaan.

Chiapasissa sijaitsee myös San Cristóbal de las Casas niminen, kauniiden kolonialististen rakennusten ja mukulakivikatujen koristama kaupunki. Uuden vuodenpäivänä 1994 (samana päivänä NAFTA-sopimuksen voimaansaattamisen kanssa) täyttyivät San Cristóbalin kauniit kadut ja keskuspuisto hämmentyneiden turistien ja uuden vuoden juhlijoiden lisäksi piskuisista, kommandopipoihin ja huiveihin verhoutuneista intiaaneista. Varusteet eivät olleet kaksiset, mutta kyseessä oli kuitenkin yhtenäinen joukko. He olivat EZLN (Ejército Zapatista de Liberación Nacional), vuorilta ja Lacandonin sademetsästä saapunut armeija. Mayojen jälkeläiset, joilla ei enää ollut muuta mahdollisuutta kuin tarttua aseisiin.

Vuoden 1994 kansannousussa ei kuitenkaan ollut kyse perinteisestä vallankaappauksesta. Itse asiassa zapatistit vaativat ainoastaan valtaa osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja valtaa saada äänensä kuuluviin. Zapatistiarmeija oli päättänyt ryhtyä uudenlaiseen sotaan, mediasotaan. He olivat jo etukäteen lähettäneet lehdistötiedotteet sekä kansalliselle että kansainväliselle lehdistölle ja näin varmistaneet, että toimittajat ja kuvaajat olivat tallentamassa tapahtumat. Toimittajat ja huonosti espanjaa puhuvat intiaanikapinalliset törmäsivät kuitenkin nopeasti kielimuuriin.

Tässä vaiheessa kuvaan astui pitkä, isonenäinen ja kaunopuheinen mies, joka tultaisiin tuntemaan nimellä Subcomandante Insurgente Marcos. Subcomandante Marcos oli ollut mukana jo kymmenen vuotta aiemmin, kun reilu kourallinen vasemmistolaisia aktivisteja päätti lähteä Lacandonin sademetsään. Vuoden 1994 kansannousun jälkeen Subcomandante Marcos on usein virheellisesti tulkittu zapatistiliikkeen johtajaksi. On esitetty jopa syytöksiä, että Marcosin kaltaiset vasemmistointellektuellit käyttävät intiaaneja vain oman agendansa ajamiseen. Marcos on kuitenkin todennut, että EZLN:n ideologia ja toimintatavat muotoutuivat nykyiseen muotoonsa vasta yhteistyössä intiaanien kanssa. Jos he olisivat pitäneet kiinni dogmaattisista marxilaisista näkemyksistään, he eivät olisi edes ryhtyneet tähän yhteistyöhön.(1)

Zapatistiarmeija omaksuikin intiaanien kollektiivisen hallintoperinteen, jonka mukaan asiat päätetään kokouksissa keskustelemalla ja johtotehtävät vuorottelevat henkilöltä toiselle. Täytyy myös huomioida, että zapatistiliike jakaantuu armeijaan (EZLN) sekä tavalliseen siviiliväestöön, joka identifioituu zapatisteiksi tai ainakin heidän kannattajikseen. EZLN tai sen komentajat eivät puutu zapatistiyhteisöjen päätöksentekoon, he pyrkivät ainoastaan takaamaan yhteisöjen turvallisuuden hallituksen joukkojen ja paramilitaariryhmien hyökkäyksiltä.

Vuoden 1994 jälkeen hallituksen joukot ovat pitäneet zapatistiarmeijan sekä heidän siviilikannattajansa tiukassa puristuksessa Chiapasin vuorilla ja Lacandonin sademetsässä. Autonomisiksi julistautuneet zapatistiyhteisöt sekä muutkin zapatisti sympatioista epäillyt kylät ovat joutuneet sekä hallituksen joukkojen että paramilitaariryhmien hyökkäyksen kohteiksi. Kansallisen sekä kansainvälisen painostuksen ansiosta Meksikon hallitus ei kuitenkaan ole onnistunut murskaamaan zapatisteja. Viimeiset yli kymmenen vuotta zapatistit ovat perinteisen aseellisen sodankäynnin sijaan keskittyneet mediasotaan.


Toinen kampanja, toinen Meksiko

Zapatistien La Otra Campaña, Toinen kampanja, käynnistyi virallisesti tammikuussa 2006. Todellisuudessa kampanjan suunnittelu alkoi jo vuonna 2001, kun Meksikon kolme poliittista puoluetta (PRI, PAN, PRD) hylkäsivät COCOPA:n (Commission of Concordance and Peace) lakiehdotuksen alkuperäiskansojen kulttuurisista oikeuksista (2). Perinteinen poliittinen yhteistyö nykyisten puolueiden kanssa ei yksinkertaisesti johtanut mihinkään. Zapatistit päättivät, että oli aika etsiä uusia toimintamalleja: vaihtoehtoina olivat paluu takaisin aseelliseen taisteluun, pysyä vaiti ja odottaa mitä tapahtuu tai aloittaa jotain aivan uutta. Zapatistit päätyivät viimeiseen ja aloittivat Toisen kampanjan suunnittelun. Zapatistit eivät ole ainoita puolueisiin uskonsa menettäneitä: viimeisin todiste ihmisten turhautumisesta ja luottamuksen pulasta oli heinäkuun kongressivaalit, joissa äänestysprosentti oli 44,7. Noin 43 miljoonaa kansalaista ei äänestänyt lainkaan.

Toisen kampanjan aikana zapatistit ovat kiertäneet Meksikoa ja toteuttaneet käytännössä erästä perusperiaatteistaan: keskustella ja kuunnella ihmisiä ja saada muutos lähtemään alhaalta päin. Vuonna 2006 antamassaan haastattelussa Subcomandante Marcos sanoi:”Kuitenkin loppuen lopuksi ihmiset ruohonjuuritasolla voivat asettua asioiden johtoon organisoimalla itsensä uudella tavalla. Vanhat toimintamallit voivat toimia viitteenä, siitä mitä on tehty ennen, mutta niitä ei pitäisi kopioida sellaisenaan yrittäessämme tehdä jotain uutta.” (3) Zapatistit uskovat tai ainakin toivovat, että maailma on valmis kansalaisyhteiskunnasta lähtevälle aidolle demokratialle, jossa toteutuisi kaksi zapatistien tärkeimmistä teeseistä: ”valta lähtee alhaalta” ja ”hallitse tottelemalla”.

Usein on kuultu väite, että historia on tullut loppuunsa ja kansallisvaltioiden aika on ohitse. Mikä sitten noussut kansallisvaltioiden tilalle? Marcos kuvaili uutta maailmanjärjestystä seuraavasti: “Uusi maailman sota on käynnissä, mutta nyt se on koko ihmiskuntaa vastaan. Kuten kaikissa aiemmissakin sodissa kyseessä on maailman uudelleenjakoa. Tätä uutta sotaa, joka teloittaa ja unohtaa, kutsutaan 'globalisaatioksi'. Uudelleenjaossa keskitytään kasaamaan valtaa valtaan ja kurjuutta kurjuuteen.” (4)

Toisen Kampanjan tavoitteena on “luoda maailma, johon monet erilaiset maailmat mahtuvat” (5) Luoda siis jotain uutta ja aidosti suvaitsevaa. Luoda jotain toisenlaista ja toisesta lähtevää. Kuten kampanjan nimikin kertoo: ei ole absoluuttisia totuuksia, aina on toinenkin puoli. Ei ole “oikeaa” normia, johon suhteessa jokin muu on “toista” ja toisarvoista. Mies ei ole normi, johon suhteessa nainen on toinen. Mestitsit eivät ole normi, johon verrattuna alkuperäiskansat ovat toinen. Pohjois-Amerikka ei ole normi, johon verrattuna Etelä-Amerikka on toinen. Rikkaat eivät ole normi, johon verrattuna köyhät ovat toinen. Me kaikki olemme toisia suhteessa johonkin. Samat autoritaariset ylhäältä päin johdetut mallit ovat alistaneet meidät kaikki toisiksi suhteessa johonkin muuhun. Jos haluamme rikkoa tämän alistamisen ja epätasa-arvon ketjun, ei ole järkeä taistella samoilla vanhoilla malleilla, joiden ytimessä alistaminen ja epätasa-arvo ovat. Armeijoiden ja ylhäältä päin johdetun politiikan sijaan täytyy kokeilla jotain uutta. Täytyy kokeilla jotain täysin päinvastaista: kommunikaatiota, myötätuntoa ja solidaarisuutta.

 

Milka Suuniittu

 

Toimitettu laajemmasta zapatistiliikettä ja naisten asemaa käsittelevästä artikkelista. Toinen osa artikkelista on ilmestynyt nimellä Zapatistinaisten taistelu tasa-arvosta.

Zapatistiliikkeen tavoitteista ja historiasta heidän omin sanoinsa kertoo Kuudes Lacandonin viidakon julistus, jossa linjataan myös Toisen kampanjan perusperiaatteet ja tavoitteet. Toinenmeksiko.org-sivuilla on luettavissa myös EZLN:n ensimmäinen Lacandonin viidakon julistus. (Toim. huom.)

 

(1) Zapatistas! Documents of the new Mexican revolution, 1994, New York, Autonomedia.

(2) http://www.alternet.org/wiretap/33304/. COCOPA:n lakiehdotusta sekä zapatistien ja hallituksen rauhanneuvotteluja käsitellään myös Toinenmeksiko.orgin artikkelissa San Andrésin sopimus ja Meksikon alkuperäiskansojen kamppailu autonomian puolesta (toim. huom.)

(3) http://www.mujereslibres.org/Articles/GlobalizationChiapas.htm.

(4) http://www.inmotionmagazine.com/auto/sp_zw.html.

Kuva: http://chiapas.indymedia.org

Bookmark and Share